 |
| Emeritusprofessori Pertti Eloranta näyttää mikroskooppikuvia makeanveden levälajeista leväkurssilla Oulussa. |
Perämeren makrolevät eli
silmin (hädin tuskin) nähtävät levät ovat sekoitus makeanveden ja murtoveden
lajistoa. Osa lajeista on selkeästi mereisiä, esim. punahelmilevää Ceramium tenuicorne löytyy aina silloin
tällöin pohjoisimmillaan Krunneilta asti. Lajin levinneisyyttä säätelee
selkeästi mm. suolapitoisuus, ja pohjoisempana suola vaan ei enää riitä.
Osa lajeista on selkeämmin
murtovesilajeja, esimerkiksi ahdinpallero Aegagrophila
linnaei.
Osa lajeista taas on väistämättä
makeanveden lajeja, kun operoidaan pohjoisella Perämerellä, suolapitoisuuksissa
välillä 0–0,3 %. Esimerkiksi suku Batrachospermum,
tupsunauhat, on selkeästi makeanveden lajistoa, vaikka lajeja löytyy myös
Perämerestä. Suuri suku on nyttemmin pilkottu useaksi suvuksi geneettisen
taksonomian edistyessä.
 |
| Batrachospermum gelatinosum punalevä eli hyytelötupsunauha erottuu Perämeressä paljaalla silmälläkin. Kuva Essi Keskinen, Metsähallitus |
Sitten on se loppu rähmä siinä
petrimaljalla, jota ei pysty tunnistamaan millään hyllystä tällä hetkellä
löytyvällä lajintuntemuskirjallisuudella ja josta ei edes tiedä, onko kyseessä
sinilevä (sinibakteeri) vai rihmalevä. Piilevät nyt sentään yleensä erottaa - melkein
aina.
Yli kymmenen vuoden ajan olen
pyytänyt omaa leväkurssia tänne pohjoiselle Itämerelle eli Perämerelle. Minä ja
tiimini olemme osallistuneet monille eteläsuomalaisille leväkursseille, joiden
annista muutamaa prosenttia voi soveltaa Perämereen. Omaa kurssia ei kuitenkaan
ole saatu. Oulun yliopistossa ei ole leväasiantuntemusta. SYKEn meritiimissä sekä
Helsingin ja Turun yliopistoissa opetetaan ja tunnetaan vain merilajeja. Ja
jostain syystä emme tulleet kysyneeksi esimerkiksi Jyväskylän yliopistosta,
josta olisi kyllä löytynyt makeanveden levälajintuntemusta. Ehkä tuudittauduin
myös siihen ajatukseen, että meitä ohjataan ylhäältäpäin, ja sieltä myös
koulutusten pitäisi valua alaspäin.
 |
| Hyytelötupsunauha Batrachospermum gelatinosum. Kuva Pertti Eloranta. |
Tänä kesänä hermostuimme tilanteeseen täällä pohjoisessa ja pyysimme jälleen apua eteläsuomalaisilta kollegoilta. Tällä kertaa meille annettiin makeanveden leväasiantuntijan nimi, Helsingin yliopistossa limnologiaa ja Jyväskylän ja Kuopion yliopistoissa hydrobiologiaa opettanut ja tutkinut emeritusprofessori Pertti Eloranta. CV:stä löytyi myös KHO:n ympäristöasiantuntijaneuvoksen titteli. Jäänyt eläkkeelle vuonna 2006.
Yhteydenotto Elorantaan
osoittautui hedelmälliseksi. Saimme näytteitämme tunnistetuiksi, ja kun sitten
itkin sitä, että emme saa kurssitusta, emeritusprofessori sanoi, että kyllähän
hän nyt yhden päivän kurssituksen voi meille tulla pitämään, kun on vielä tuota
kiinnostusta asiaan.
Niinpä virkeä ”eläkeläinen”,
jonka päivät edelleen kuluvat pitkälti työntekoon verrattavan puuhastelun kuten
mikroskopoinnin parissa, hyppäsi autoonsa Jyväskylässä ja hurautti mennen
tullen Ouluun pitämään SEAmBOTH- ja VELMU-tiimiläisille kurssitusta makeanveden
levälajeista. Tieto kyllä lisäsi tuskaa - totesin tunnistaneeni
systemaattisesti väärin ainakin yhden sinileväsuvun koko meribiologinurani ajan.
Samalla lisääntyi tuskallisesti tieto siitä, miten paljon lajeja täältä
todellisuudessa voikaan löytyä. Tähän mennessä näytteet oli näppärästi
niputettu samojen sukujen alle, mutta nyt meillä on ainakin teoriassa tieto
kymmenistä uusista lajeista.
 |
| Emeritusprofessori Tauno Ulvinen Oulun yliopistolla pitää itsensä edelleen täystyöllistettynä, 60 vuotta siitä kun tuli töihin. Ulvinen tarkastaa edelleen vaikeimmat Perämeren meritiimien vesisammallöydöt. Ulvinen valittiin Metsähallituksen vuoden vapaaehtoiseksi vuonna 2011. |
Päivän mittaan ihmettelimme
yhdessä, onko taksonomia kokonaan kuoleva tieteenala, kun morfologisia
tuntomerkkejä katsomalla ei enää välttämättä pääse perille asti vaan
lajintunnistus tapahtuu pitkälti DNA-tasolla. Taksonomeja ei enää palkata
minnekään eikä monikaan opiskelijanuori ole kiinnostunut taksonomiasta.
Kuitenkin vain tarkkaa lajitietoa voi käyttää esim. ympäristömuutoksista
kertovina indikaattorilajeina. (Ei tietenkään pidä unohtaa esim. Marja Koistista Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta. Koistinen on väsymättä määrittänyt erityisesti näkinpartaisia kaikille Metsähallituksen meritiimeille. Koistinen on vielä hyvinkin työikäinen, eli eivät kaikki taksonomit sentään ole eläkeikää ylittäneitä 😃)
 |
| Hyytelötupsunauha. Kuva Essi Keskinen, Metsähallitus |
Onneksi meillä on vielä
kiinnostuneita, innostuneita, uteliaita ja terveitä emeritusprofessoreja kuten
Pertti Eloranta, 76 ja Oulun yliopistossa Tauno Ulvinen, 89, joka edelleen
tarkastaa Perämeren meritiimien vesisammalet. Kun kuuntelee näitä eläviä
tietosanakirjoja, joille on kummallekin kertynyt kuudenkymmenen vuoden ura
taksonomian parissa, tuntee itsensä kovin nöyräksi oman kokemuksensa ja
tietopohjansa kanssa.
Toisaalta, mistä meistä
nykymeribiologeistakaan tietää - eläkeikä nousee kohisten niin että ehkä me
nelikymppiset olemme vielä työvelvoitettuja seuraavatkin neljä vuosikymmentä?
Ehkäpä siinä ajassa ehtisi oppia itsekin.
Essi Keskinen
 |
| Batrachospermum atrum -punalevä eli tummatupsunauha mikroskoopissa. Kuva Pertti Eloranta. |
 |
| Ahdinpallero Aegagrophila linnaei kiven pinnala Perämeressä. Kuva Niina Kurikka, Metsähallitus. |
 |
