Vesikasvien levinneisyystiedot laajenevat

Vaarantunut vesipaunikko Raahen natura-alueella. Kuva Catherine Egerton, Metsähallitus.

Pohjanlahdella eletään tänä kesänä jännittäviä aikoja! Kolmen eri hankkeen neljä eri tiimiä on tämän maastokesän aikana tehnyt havaintoja kolmesta eri lajista aivan uudelta alueelta.

Rannikko-LIFE eli CoastNet LIFE -tiimi, joka työskentelee Raahen natura-alueella, löysi ensimmäistä kertaa natura-alueen rajojen sisäpuolelta vaarantuneen VU paunikon, Crassula aquatica. Kun tarkastelee ympäristöhallinnon uhanalaistietokantaa Hertta Eliölajit, heti natura-alueen rajan ulkopuolelta löytyy 1x1 km kokoinen ruutu Preiskarin saaren itäpuolelle sijoitettuna. Sen tietona on ”vuonna 1994 lisätty arkistohavainnosta”.

Nyt havainnon teki suomalaistunut australialainen vapaaehtoistyöntekijä. Vapaaehtoiset todella hyödyttävät hankkeita! Raahen natura-alue on siis saanut uuden uhanalaishavainnon.

Aiemmat tiedot vesipaunikon esiintymisestä Raahen natura-alueella. Kuva kaapattu Hertta Eliölajit -järjestelmästä.

Yhtä jännittäviä kuuluu Merenkurkusta ja pohjoiselta Perämereltä. SEAmBOTH-hankkeen tiimi ja Perämeren ja Merenkurkun VELMU-tiimit ovat kaikki löytäneet jokisuistoista ja muista lähes makeista vesistä, mm. Torniojokisuistosta ja mahdollisesti myös Merenkurkusta, lapinvesitähteä Callitriche hamulata. Lähdekirjallisuudessa lajin levinneisyydeksi mainitaan Lappi ja Häme. Onhan Meri-Lappikin toki osa Lappia, mutta kasvia ei mitä ilmeisimmin ole esiintynyt missään päin Itämeren rannikkoa aiemmin. Nyt havainnot on varmistettu Luonnontieteellistä keskusmuseota myöten.

Lapinvesitähden lehdenkärjet ovat pihtimäiset. Kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus.

Laji.fi -sivustolta kaapattu kuva lapinvesitähden havainnoista Suomesta. Karttaa ei voi käyttää levinneisyyskarttana, mutta osviittaa se antaa, samoin kuin Retkeilykasvion ja Suuren Pohjolan värikasvion karttakuvat, jotka antavat saman kuvan lapinvesitähden levinneisyydestä. Nyt lajia on löydetty pitkin pohjoisen Perämeren rantoja ja jokisuistoja ja mitä todennäköisimmin myös Merenkurkusta.

Kolmas lajin aiemmin tunnetun levinneisyysalueen laajentuminen löytyy Merenkurkusta, josta Mustasaaresta Värlaxfjärdenistä löytyi poimuvitaa Potamogeton crispus ”suuria määriä ympäri sitä lahtea”. ”Luulisin että jos sitä on noin paljon, se olisi jo levinnyt lähialueille”, sanoo Merenkurkun VELMU-tiimin luontokartoittaja. Aiemmin poimuvidan levinneisyysalue on ollut hyvin eteläsuomalaispainotteinen.

Poimuvita on nimensä mukainen, poimuinen. Kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus

Poimuvidan lehdet ovat terävän sahalaitaiset. Kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus.

Laji.fi -sivustolta kaapattu kuva poimuvidan havainnoista Suomesta. Kaikkien lähdeviitteiden mukaan lajin levinneisyyden on aiemmin tiedetty painottuneen vain Etelä-Suomeen.

Suurella todennäköisyydellä nämä löydöt eivät tarkoita sitä, että lajit olisivat välttämättä levittäytymässä uusille alueille, vaan sitä, että on vielä paljon, mitä ei vedenalaisesta luonnosta tiedetä. Vesikasveihin on kuitenkin hankalampi päästä käsiksi kuin maakasveihin, ja jokaista kolkkaa Suomen merialueista ei ole vielä selvästikään koluttu.

Iso kiitos tarkkojen maastokartoittajien lisäksi myös hankerahoittajille, jotka ovat tehneet mahdolliseksi nyt käynnissä olevat kartoitukset! LIFE, Interreg Nord ja Ympäristöministeriö: Tuhannesti kiitoksia!

Essi Keskinen

Poimuvita rehevässä lahdessa Merenkurkussa. Kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus.

Poimuvita, kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus.

Kansalaisen ääni

Viime viikonloppuna pidettiin ties kuinka monetta kertaa yleisötapahtuma Pooki flakkaa - Raahen meripäivät. Kävijöitä oli noin 20 000 ja tuntui siltä, että suurin osa heistä pysähtyi juttelemaan kanssani CoastNet LIFE- eli Rannikko-LIFE -hankkeen teltalla.

Taas kerran konkreettisuus ja erikoisuus vetivät. Minun musta Loitokarin kuminen sukelluspukuni roikkui sisäänheittotuotteena, jota lapset tulivat ihmettelemään, ja lasipurkit, joissa oli näytillä raahelaisia vesikasveja, vetivät puoleensa kaikenikäisiä. 

Ihmisten kanssa jutteleminen ja hankkeesta kertominen yleisötapahtumissa on aina sekä erityisen palkitsevaa että erityisen väsyttävää. Sama homma kuin koululaisvierailuilla. Yhtä aikaa on täysin poikki ja samaan aikaan äärimmäisen tyytyväinen olo.

Meri yhdistää ihmisiä. Vielä enemmän heitä yhdistää yhteinen meri, josta Raahen kaupunki, Metsähallitus ja Rannikko-LIFE -hanke nyt yhdessä pitävät huolta. Moni paikallinen veneilijä ja mökkeilijä kävi mielenkiinnolla kuuntelemassa, miten hankkeessa kartoitetaan Raahen saariston natura-alueen vedenalaista ja maanpäällistä luontoa, ennallistetaan perinnebiotooppeja ja raivataan nummia, vain muutamia toimenpiteitä mainitakseni. Ihmiset kokivat omakseen hankkeen, joka hoitaa heidän takapihaansa.

Monien raahelaisten lisäksi juttelin Floridasta saapuneen lapsiperheen kanssa, Kuusamosta matkustaneen rouvan kanssa, joka oli lopussa sitä mieltä että "onneksi te kaikki biologit ette ole semmoisia puunhalaajia ja viherpiipertäjiä vaan joillakin tuntuu olevan ihan järkeäkin päässä", Ahvenanmaalta tulleiden mökkiläisten kanssa, joiden mielestä oli mahtava ajatus, että apolloperhoset pystyisivät tulevaisuudessa etelän lämmetessä siirtymään pikkuhiljaa Natura 2000 -alueverkostoa pitkin kohti pohjoista, ja mitä ilmeisimmin venäläistä alkuperää olleen Jurin kanssa, joka sanoi lopuksi kaikkein eniten mieltä lämmittäneet sanat.

Mitä muilta sitten sai kuulla? Niitä tyypillisiä yleisötapahtumajuttuja:

- Silloin minun lapsuudessa sitä yhtä vesikasvia sanottiin jeesusheinäksi kun sen päällä pystyi kävelemään kun sitä oli niin paljon. Mitähän se mahtoi olla?

- Meillä oli tänä keväänä mökin rannassa ihan ensimmäistä kertaa semmoista kirkkaan vihreää juttua, jossa oli sammakonkudulta näyttäviä asioita. Mitähän se mahtoi olla?

- Meillä on mökkiranta madaltunut niin että matalalla vedellä mökille ei enää pääse. Kaisla valtaa alaa. Millähän sinne saisi ruoppausluvan?

- Mitenköhän me saataisiin kivikkoisesta mökkirannasta järviruoko poistettua kun sitä ei pysty rouhimaan eikä sitä oikein tohtisi ryhtyä myrkyttämäänkään?

Jussi Häkkilä Radio Pookista haastattelee meribiologia ennen Raahen meripäivien alkamista.

Kun naapurisaaressa oleva oma mökkiranta on saatu käsiteltyä, ja lapsuudessa tulleet kalansaaliit käyty läpi, johonkin väliin on aina hyvä työntää hiukan Rannikko-LIFE-tietoutta. Ihmisiä kiinnostaa koska asia on omakohtainen, Raahen saaristoa käytetään aktiivisesti, on siellä veneileviä ja purjehtivia. Ja vaikka kojulla kävijä ei olisi paikallinen, tosi moni on kiinnostunut purkeissa köllivistä vesikasveista, koska suurinta osaa löytyy koko Suomen rannikolta. Kaksi varttuneempaa rouvaa osasi luetella ulkoa sadan suomalaisen kasvin latinankieliset nimet "koska silloin viisikymmentä vuotta sitten ne piti opetella". Osa vesikasveistakin tuli kuin vettä valaen.

Hieno tapahtuma, hienoja ihmisiä, mahtavaa kiinnostusta! Kiitos ja näkemiin toivottavasti ensi vuoteen!

Niin, ja mitä se Juri sitten loppumetreillä sanoi? Hän sanoi, että on ollut markkinoilla nyt kaksi päivää ja paras tuote olen minä, koska osaan hymyillen myydä luonnonsuojeluhankkeen makkaraa ostaville markkinavieraille ja saada sen vielä kuulostamaan kiinnostavalta. Kiitos Juri! Positiivista palautetta on aina kiva saada :)

Essi Keskinen

Rannikko-LIFE -hanke kiinnosti kaikenikäisiä taaperoista eläkeläisiin. 

Raahen meripäivien juontaja haastattelee meribiologia Rannikko-LIFE -hankkeen tekemisistä Raahen saaristossa. Kuva Olli Joensuu.