Mitä tekee meribiologi kun kumiveneen pohjalankut napsahtavat poikki kesken maastoinventointien ja ollaan Kemin satamassa? Soittaa tietysti tutulle sukeltajalle ja aktiiviselle vapaaehtoistoimijalle, joka asuu samalla paikkakunnalla ja tarjoutuu oitis auttamaan.
Paikallisesta nikkarointikaupasta haettiin sopivankokoinen lastulevy, entiset pohjalaudat piirrettiin siihen, ja sitten vain sirkkeli soimaan etupihan nurmikolla!
Jos samoja olisi lähtenyt ostamaan kaupasta valmiina, olisi luultavasti pitänyt avata lompakkoa isommalle kuin pari kymppiä maksanut levy, ja odotella määrämittaisten vahvikkeiden sahaamista, jos se olisi onnistunutkaan. Nyt koko hommaan laiturilta laiturille meni vajaa tunti, ja sitten päästiin taas jatkamaan töitä.
Vapaaehtoisia on ollut avussa vaikka missä. On pystytetty ja purettu vedenalaista luontopolkua, järjestetty sukellus- ja opetustapahtumia ja ennen kaikkea inventoitu pohjoisen Perämeren vedenalaista luontoa.
Haluan virallisesti kiittää kaikkia Metsähallituksen meritiimiä koskaan auttaneita vapaaehtoistyöntekijöitä: sukeltajia, varusteidenkantajia, inventoijia, venekuskeja, nikkaroijia, opiskelijoita, työharjoittelijoita, saunanlämmittäjiä, talkoolaisia, ulkomaisia ja kotimaisia luonnonsuojelijoita ja kaikkia muita, jotka ovat ilman palkkaa (vaikka joskus sentään ruokapalkalla) tehneet ainakin Perämeren meritiimin elämästä huomattavasti helpompaa, mukavampaa ja kustannustehokkaampaa.
Toivottavasti voimme tulevaisuudessakin jatkaa joissakin vapaaehtoistyön merkeissä pitkään jatkunutta yhteistyötä Itämeren suojelun parissa!
Essi keskinen
