Viime perjantaina osallistuin väitöstilaisuuteen. FM Kaisa Lehosmaa väitteli lähteiden ihmispaineista ja kunnostuksesta ja ansaitsi hienosti tohtorinarvonsa.
Kaisa aloitti vesistönsuojelunsa Metsähallituksen meritiimissä vuonna 2011. Osallistuin yhtenä ohjaajana hänen graduunsa, joka käsitteli jokivirtaamia ja jokiveden kuljettamia ravinteita. Näytteitä Kaisa otti sekä ulkomereltä Krunnien saaristosta, jokisuistojen edestä että joen alajuoksulta.
Väitöskirjansa myötä Kaisa on siis edennyt akateemisella urallaan merestä joen kautta vesistön ylimpään pisteeseen, lähteeseen asti.
Kun puhutaan vedestä - sateesta, valtameristä, jäätiköistä, lähteistä, fladoista, jokisuistoista, Itämerestä, pohjavedestä, kraanavedestä, pilvistä, kasteluvedestä - puhutaan aineesta, joka liikkuu ympäriinsä lähes miten haluaa välittämättä valtioiden tai edes maantieteellisistä rajoista saati sitten ihmisen yrityksistä ohjailla sitä. Etelä-Pohjanmaalla tulvi (taas) tänä keväänä, Keski-Euroopassa satoi lunta tänä talvena, Pohjanmereltä ei ole taas pariin vuoteen tullut suolapulssia ja pilvet liikkuvat sinne minne niitä huvittaa, vaikka niitä voidaankin hieman yrittää ohjailla kemikaaleilla (tärkeiden asioiden kuten Olympialaisten tieltä).
Karonkkapuheessa kiitin Kaisaa siitä, että hän edelleen toimii "minun Itämereni" hyväksi. Se, mitä Kaisa lähteilleen tekee, vaikuttaa lopulta myös Itämereen, mikäli lähde sijaitsee oikealla puolella vedenjakajaa (vedenjakajalla tarkoitetaan sitä maantieteellistä linjaa, jonka toiselta puolelta vesi virtaa esim. Itämereen ja toiselta puolelta Jäämereen).
Sanastossakin veden ja sen muodostamien elementtien ja ekosysteemien tärkeys on ymmärretty. Ollaan jonkin alkulähteillä tai asia voi olla vedenjakaja. Toisaalta sillan alta on ehtinyt virrata jo paljon vettä.
Luonnon kannalta joen ja meren ykseys on selvä. Lohi vaeltaa jokeen kutemaan ja mereen syömään, ankerias tekee päinvastoin, mutta päätyy aina Sargassomereen asti lisääntymään. Ahvenet, särkikalat ja hauet nousevat rantaniityille ja fladoihin (pieniin laguuneihin) kutemaan ja niitä kalastetaan tonnitolkulla merestä.
Leikitkö pienenä kevätpuroilla? Minä ja sisarukseni säästimme pääsiäismunien muovisia yllätyskoteloita, eri värisiä, ja laskimme niitä sokkeloisten kevätpurojen mukana alavirtaan. Kilpailimme siitä, kenen päätyy nopeimmin "alajuoksulle" eli viemäriin.
Maapallon mittakaavassa meri on viemäri, ja sinne päätyvät loppujen lopuksi kaikki kevätpurot ja lähteiden vedet. Suomen lähteet ja purot ovat lähes kaikki juomakelpoista vettä, joidenkin jokien suhteen jo ehkä hieman miettisin, mutta pääpiirteissään Suomen vedet ovat hyvässä kunnossa. Lukuunottamatta muutamaa oravaa vesitornissa ja Raksilan sarjakakkaajaa, meidän jokemme eivät kuljeta mereen esimerkiksi runsaita määriä ruumiita, kuten pyhä joki Ganges. Vaikka Suomessakin puhuttiin aikanaan happosateista, meidän sateemme ovat silti linnunmaitoa verrattuna Kiinan ilmansaasteisiin.
Muistetaan, kuinka kaikki on yhteydessä kaikkeen, H2O kiertää, lähteet päätyvät jokiin ja meriin ja merestä nousee kalaa ja sinne pääsee uimaan. Tässä ollaankin jo ympäristönsuojelun ja ympäristökasvatuksen ytimessä.
Essi Keskinen
