Öljyntorjunta(a) jäissä

Jäänmurtaja Sampo on varsin vaikuttava näky, erityisesti tästä kulmasta katsottuna.

Minä ja Vaasan aluemeribiologi Pekka osallistuimme viime viikolla Kemi Arctic –konferenssiin, jonne oli löytänyt tiensä reilut parisataa osallistujaa ympäri maapalloa. Kaukaisimmat vieraat taisivat olla Kiinasta, Kazakstanista ja USAn rannikkovartiostosta sekä Kanadasta. Aiheena oli arktinen merenkulku ja siihen liittyvät lieveilmiöt kuten öljyntorjunta arktisissa- ja jääolosuhteissa.

Seminaari oli yksi parhaita, joissa olen koskaan ollut. Oli vaihteeksi kiva olla samalla hiekkalaatikolla ns. isojen poikien kanssa, kuunnella merenkulkualan ja kansainvälisen öljyntorjunnan ihmisiä sellaisista aihepiireistä, joissa oikeasti liikkuu rahaa. Me luonnonsuojelupuolella työskentelevät tiedämme kyllä, että asiamme on tärkeä, mutta joskus pääsee unohtumaan se, minkälaista piperrystä esimerkiksi tekemäni Perämeren vedenalainen kartoitus on kun katsoo asiaa puhtaasti budjettipuolelta.

Öljyntorjunta-alus Louhi operoi keulassa olevia harjoja, joilla jäistäkin voi kerätä öljyä.

Kanadalaiset kertoivat olevansa perustamassa arktista tutkimuslaitosta, jonka perustamiskustannukset ovat 100 miljoonaa dollaria ja vuosikäyttökulut 20 miljoonaa dollaria. Soittelin juuri ELY-keskukselle ja kysyin, liikenisikö heiltä 2000 euroa sitä varten että voisimme anoa työllistymistukea Työvoimatoimistolta ja maksaa matkapäiväkuluja mahdollisesti työllistyvälle luontokartoittajalle. Meidän meribudjetista tuota summaa ei löydy.

Kuitenkin me luonnonsuojelupuolella teemme myös äärimmäisen tärkeää työtä, siinä vain ei liiku raha samalla tavoin kuin liikemaailmassa.

Keskiviikkona seminaarivieraat pääsivät katsomaan jäänmurtaja Sampolle jääolosuhteissa tapahtuvaa öljyntorjuntaharjoitusta. Etelä-Suomesta olivat saapuneet öljyntorjunta-alukset Louhi ja Letto, muut olivat lakon takia jumittuneet satama-altaaseen.

Vaikka Louhi on suuri alus ja laiturissa ollessaan näyttää massiiviselta, Perämeren jäälakeuksilla se näytti harjoineen naurettavan pieneltä. Jos öljyvahinko oikeasti tapahtuisi jäätyneissä olosuhteissa, öljyn kerääminen olisi varsin vaikeaa. Toisaalta jäissä öljy ei pääse liikkumaan yhtä nopeasti kuin avovedessä eikä aallokko vaikeuta töitä juuri koskaan, mutta toisaalta öljy saattaa sekoittua jäälohkareiden joukkoon tai piiloutua sohjojään alle. Jääolosuhteisiin tarvitaan erilaisia varusteita ja menetelmiä kuin avoveden öljyntorjuntaan.

Ilma suosi kongressivieraita, jotka tulivat katsomaan öljyntorjuntaharjoitusta Sampon kannelle. Kirpakka kymmenen asteen pakkanen ja perämereinen kylmä viima pysyivät loitolla kun aurinko lämmitti mieltä.

Merenkulun ja luonnonsuojelun yhtymäkohtana toimikin hyvin pelote mahdollisen öljyonnettomuuden vaikutuksista luontoon. Me luonnonsuojelupuolella teemme esimerkiksi herkkyysindeksejä ja voimme kertoa pelastusviranomaisille, mitkä ovat rannikon ensimmäisenä suojeltavat luontokohteet. Merenkulku- tai öljyala taas joutuu maksamaan viulut jos jotakin tapahtuu, ja öljynkeräyslaitteita, öljyvahinkojen kaukokartoitusmenetelmiä ja öljyn havaitsemista vedessä kehitetään koko ajan eteenpäin niin että vahinkoa a) ei pääsisi tapahtumaan, b) se havaittaisiin heti ja/tai c) onnettomuuden seuraukset saataisiin minimoitua. Koko ala on kietoutunut toisiinsa kuin sienirihmasto puunjuuriin.

Harvoin pääsee osallistumaan näin mielenkiintoiseen, monitieteiseen ja erityisen hyvin järjestettyyn seminaariin. Valtavan iso kiitos SYKElle ja erityisesti öljyntorjunnan asiantuntijalle Jorma Rytköselle hienosta kolmipäiväisestä tapahtumasta, jossa koko arktinen alue keskusteli keskenään.

Essi Keskinen

Monista ulkomaisista kongressivieraista jäällä kävely oli varsin eksoottista - Itämeri on yksi niitä hyvin harvoja meriä napa-alueiden ulkopuolella, joka jäätyy edes osittain joka vuosi. Suomalaisille jää ei ole mikään erityinen juttu, mutta valtamerten rannoilta tulevat eivät yleensä pääse kävelemään vetten päälle.

Sammolla sai kokeilla pelastautumispukua ja jäissä kelluntaa. Ulkomaalaiset olivat ihmeissään, minä ja Pekka olimme sitä mieltä, että kesällä tulee vietettyä tarpeeksi aikaa pelastautumispuvussa kelluessa.

Seminaariin kuului tutustuminen Kemin lumilinnaan. Kieltämättä rakennus oli hyvin vaikuttava.

Tämänvuotinen teema Kemin lumilinnassa oli suomalaisuus. Merenkulku ja meri elinkeinona oli hyvin edustettuna lumisiin seiniin kaiverretuissa kuvissa.

Win-Win –tilanteessa

Linda meni Etelä-Suomen meritiimiin töihin.

Perämeren tiimiin jäi Lindan kokoinen aukko.

Vaikka jäämmekin kaipaamaan Lindaa, tilanne on silti minun kannaltani vain voittoisa. Nythän voin palkata jonkun uuden henkilön entisten työntekijöiden ulkopuolelta. Jos Linda olisi tullut Perämeren tiimiin, olisin riemuinnut loistavan työntekijän saamisesta takaisin, mutta koska näin ei tapahtunut, voin riemuita sitä että nyt on ”pakko” palkata joku meille aivan uusi ja näin antaa tilaisuus uusille kyvyille.

Jos haluan saada kenttätyöt sujumaan kesällä, otan mieluiten jo ennestään tuttuja, kaikki veneet ja menetelmät tuntevia työntekijöitä, joihin voin luottaa kuin peruskallioon vaikka itse kävisin muutaman päivän lomalla. Toisaalta joka vuosi meille hakee paljon uusia ihmisiä, joilla on hyvät hakemukset ja paljon pätevyyttä, jota voisimme varmasti hyödyntää. Kiireisen ja tiukan kesän vaakakupissa painavat kuitenkin tulosvastuutehtävät ja se, että työ pitää saada suoritettua.

Olen joka kesä iloinnut uusista työharjoittelijoista, koska he ovat aina väkisinkin ”uusia”. Työharjoittelun luonteeseen kuuluu ensikertalaisuus – eihän se muuten enää olisi ”harjoittelua”. Muutamana vuotena saapuneet vapaaehtoistyöntekijät ovat hekin olleet piristävä uutuus, ja tänä kesänä on tulossa kaksi kansainvälistä vapaaehtoistyöntekijää lisää. On hienoa päästä antamaan työharjoittelumahdollisuus ihmisille, jotka sitä arvostavat.

Niin paljon kuin uusista työntekijöistä ja työharjoittelijoista nautinkin, kauhuskenario on kuitenkin se, jos jonakin vuonna en saakaan yhtään aiempaa työntekijää töihin ja joudun aloittamaan kesän työt ”nuubie”-ryhmällä eli laumalla ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet ainoatakaan Metsähallituksen vedenalaisen luonnon kartoittamiseen tarvittavaa välinettä. Uuden opettamiseen menee aikaa, ja vaikka se on toisaalta palkitsevaa, se on myös pois niistä töistä, joita vastaan palkkarahat on valtiolta saatu.

Tulin juuri lomalta Burmasta, jossa jokapäiväiseen elämään kuuluu jälleensyntymän ja karman miettiminen ja hyväntekeväisyys tulevien elämien parantamisen nimissä. Minä taas haluaisin tehdä itselleni hyvän mielen tarjoamalla mahdollisimman monelle uudelle yrittäjälle työharjoittelu- tai työpaikan. Tiedän, että paikka meritiimissä kesän ajan olisi monelle unelmien täyttymys ja nyt olen yhtä aikaa innoissani siitä, että voin antaa tuon pienen taivaspaikan jollekulle uudelle ja samaan aikaan tuntea hyvää mieltä siitä, että Linda sai Etelä-Suomesta pidemmän työsopimuksen ja Etelä-Suomi sai loistavan työntekijän tiimiinsä.

Kerrankin tilanne, jossa voi vain voittaa!

Essi Keskinen