Perämeri etänä - terveisiä Perämereltä

Vasemmalla tämänhetkinen jäätilanne, oikealla normaalitilanne samaan vuodenaikaan.

Toimistotyöt ovat raskasta aikaa monelle maastotyöstä pitävälle. Minulle kesä on sitä varsinaista työaikaa ja talven toimistopäivät niitä avustavia toimintoja. Juuri nyt Oulussa sataa sankasti lunta ja viime viikon keväiset ja lämpimät päivät tuntuvat olevan kaukana. 

Talvi on ollut merkillinen. Ensin Oulussa käväisi vajaan viikon paukkupakkanen marraskuussa, sen jälkeen sinniteltiin kaksi kuukautta lumettomalla mutta jäisellä maalla. Helmikuussa alkoi jo kevät, lämpimät päivät ja lumeton maa. Viime viikolla paistateltiin täysin keväisissä tunnelmissa. Minä ja Johanna jo toivoimme, että Perämeren loputkin jäät lähtisivät pian että pääsisimme tänä kesänä aikaisemmin merelle. Ja nyt sitten sataa lunta...

Satelliittikuva Perämeren jäätilanteesta 20.3.2014. Meri on täysin auki Hailuodosta etelään!

Meribiologi ei pääse näyttöpäätettä lähemmäksi merta tällä hetkellä vuotta. Näyttöpäätekin kuitenkin kertoo siitä ihmeellisestä jäätilanteesta, joka tällä hetkellä vallitsee merellä. Perämeri on jäässä vain Hailuodosta pohjoiseen, sen todistavat sekä Ilmatieteenlaitoksen animaatiokuvat että Rapid LANCE -satelliittikuva Perämereltä.

Alimmainen kuva Perämerestä on kuitenkin se, jota tällä hetkellä joudun eniten tuijottamaan. Eurooppa on päivittämässä Natura-aluetietokantaansa ja minun pöydälleni on pudonnut 32 mereisiä luontotyyppejä sijaitsevaa natura-aluetta Torniosta Kokkolaan. Nyt pitäisi sitten käyttää asiantuntijan auktoriteettia ja päätellä paikkatietoaineistosta ja VELMU-datasta, mistä mitäkin luontotyyppiä löytyy.

Eli jospa nyt vain saataisiin sitä aurinkoa ja loputkin jäät sulamaan ja minut ja tiimini merelle täältä toimistosta!

Essi Keskinen

Tämän karttaohjelman avulla olisi tarkoitus ruotia mallinnetusta datasta todelliset hiekkasärkät, riutat ja laguunit natura-luontotyyppien hehtaarien laskemista varten. Tämän lähemmäksi merta ei tällä hetkellä ole menemistä.

Veneestä pudonneet - terveisiä Perämereltä

Maailman inhottavin tehtävä on ilmoittaa toiveikkaille harjoittelu- ja työpaikanhakijoille, että "Valitettavasti juuri sinua ei nyt tänä vuonna valittu, mutta yritä toki ensi vuonna uudelleen" (no, ehkä ei maailman vaikein, mutta tarpeeksi inhottava kuitenkin).

Oulun meritiimiin haki tänä vuonna 15 harjoittelijaa ja 46 luontokartoittajaa, Vaasaan haki yhdeksän harjoittelijaa ja 36 luontokartoittajaa. Tuossa joukossa oli hyvin päteviä ihmisiä, tutkimussukelluskoulutuksen saaneita biologian maistereita, joilla on rannikkolaivurin tutkinto, erinomaiset lajintuntemustiedot ja monen vuoden kokemus VELMU-kenttätöistä ja kaikenlaisista veneistä. Kuitenkin vain pari harjoittelupaikkaa ja muutama luontokartoittajan paikka voidaan jakaa. Jos rahaa olisi enemmän, ottaisin riemusta kiljahdellen töihin vaikka joka ikisen biologinalun, joka haluaa tulla rankkoihin mutta palkitseviin meribiologin kenttätöihin.

Kaikki eivät kuitenkaan mahdu veneeseen, siitä ei vain pääse mihinkään. Omalle kohdalle sattuva "Valitettavasti..." on tietysti aina yhtä inhottava, mutta sitä ei mitenkään pysty auttamaan - jonkun kohdalle se on osuva koska kaikille ei ole paikkoja. Jos tuntuu siltä, että vanhoja työntekijöitä suositaan uusien kustannuksella, sekin on totta - haimmehan luontokartoittajia "oikeisiin aikuisten töihin" emmekä pelkkiä harjoittelijoita.

Harjoittelupaikkoihin valitaan toki niitä, kenellä on myös tiimille jotakin annettavaa, mutta harjoittelupaikan saattaa myös saada joku, joka sen mielestäni "ansaitsee" - on opiskellut jo monta vuotta, on innokas, ei ole vielä ollut alan töissä tai joka pyrkii meribiologiksi tai tutkimussukeltajaksi. Luontokartoittajan pestiin ei näitä "minulle olisi hyväksi..." tai "olisipa kiva antaa tuolle työpaikka..." -ihmisiä voida ottaa, koska Ympäristöministeriö antaa tiimille tietyn määrän rahaa ja tuolla rahasummalla on tehtävä kaikki annetut tulostavoitteet. Harjoittelijoiden kohdalla tällaista vaatimusta ei ole, vaikka harjoittelijoistakin toivotaan tietysti olevan tiimille hyötyä. Heidän varaansa ei kuitenkaan voi samalla lailla laskea kuin luontokartoittajien.

Rannalle jääneiden hakemuksissa oli valtavan hyviä hakijoita, päteviä ihmisiä, loisteliaasti kirjoitettuja ansioluetteloita ja työpaikan varmasti ansaitsevia ihmisiä. Työmarkkinat eivät kuitenkaan toimi niin että mukavimmalle, saati sitten kaikille, voisi antaa työpaikan.Teimme Johannan kanssa neljä pitkää päivää töitä että saimme laitettua kaikki Oulun ja Vaasan hakijat taulukoihin ja pisteytettyä jokaikisen. Kukaan ei siis jäänyt rannalle vahingossa, joukossa vain sattui olemaan joku, jolla oli vielä enemmän aiempaa työkokemusta meribiologian alalta tai vielä parempi vesikasvilajintuntemus.

Nyt ei voi muuta kuin ilmoittaa niille, jotka eivät paikkaa saaneet, että "Valitettavasti..." ja toivottaa lopuille hakijoille parempaa onnea ensi vuonna, koska onnella on suuri osuus kesätyöpaikkoja jaeltaessa. "Vakituiset" jokakesäiset maastotyöntekijät jaksavat pari-kolme kesää, sitten he saavat ympärivuotisen työpaikan tai muuttavat muualle. Sen jälkeen maastotiimissä on uuden työntekijän mentävä kolo ja siihen väliin kannttaa tähdätä. Kaikilla Metsähallituksen meritiimien eri toimipaikoilla on erilainen kierto - Ouluun haki tänä vuonna ennätysmäärä "vanhoja" työntekijöitä, Korpoström taas saa tai joutuu ammentamaan lähes täysin uudesta työntekijäpoolista.

Ensi vuoteen siis niille, ketkä nyt jäivät vilkuttamaan tämän laivan perävaloille!

Essi Keskinen