Maastosta talviteloille

PÖK – Perämeren öljyntorjunnan kehittämishankkeen seminaari Kokkolassa. Kawatec esittelee pian öljyntorjunnan laitteistoa. Enköhän pysty sen verran multitaskingiin että kykenen seuraamaan sekä esitystä että kirjoittamaan yhden blogin. Naisen aivojenhan pitäisi kyetä keskittymään nimenomaan moneen asiaan kerrallaan kun aikanaan metsästäjä-keräilijäkansan naisten piti hoitaa lapset ja samalla keräillä syötäviä juureksia, hedelmiä, marjoja ja lehtiä, hakea vettä ja samalla pitää huolta etteivät pedot päässeet yllättämään. Tiedä häntä sitten, mutta katsotaan nyt kuinka naisen käy.

Auringonnousu Korpoströmin vierasvenesatamassa.

Mainitsinko muuten viime viikolla, että Pekka puhallutettiin Busteria Kotkaan ajaessa? Pekka oli armadan ensimmäinen ja hänet puhallutettiin, Maiju ja Petra menivät Apollolla seuraavana ja heiltä kysyttiin vain, ovatko työtehtävissä, meidän Riskilälle enää vilkutettiin iloisesti. Hyvä että valvovat, ei kukaan muu kuin joko humalainen tai työasioissa liikkuva olisikaan ollut niin pienellä Busterilla avomerellä sellaisessa myrskyssä.

Korppoon Metsähallituksen komea venekalusto. Oikeanpuoleinen Rönqvist tosin kuuluu Åbo Akademille.

Viikonlopun STOY-päivät eli Suomen tutkimussukelluksen ohjausyhdistyksen syyspäivät Korpoströmissä sujuivat leppoisissa merkeissä. Lauantain sukellukselle osallistui viisi STOYlaista. Sukelsimme Stora Hästön vedenalaiselle luontopolulle, joka oli mitä parhaimmassa kunnossa. Rihmalevät olivat hävinneet, punalevät olivat parhaimmillaan, isoja härkäsimppuja oli noussut matalaan vesien kylmettyä ja siloneuloja löytyi kymmenittäin. Polku oli kauneimmillaan ja sukellus oli leppoisa. Vesisadekin taukosi sukelluksen jälkeen niin että pystyimme syömään eväitä saaren rannassa.

STOYn porukka lähtee sukellukselle

Maanantaina pakkasin auton yöjunaan ja sain auton onnellisesti takaisin Ouluun. Ehdin käydä nukkumassa yhden yön kotona ja sitten olikin siirto tänne Kokkolaan. Tässä nyt ollaan toista päivää seuraamassa öljyntorjuntaseminaaria. Iltapäivästä on ajo takaisin Ouluun ja sen jälkeen olen peräti kaksi viikkoa kotona! Se on tuplaten se määrä, jonka olen kotona viettänyt huhtikuun jälkeen!

Neula punalevissä.

Huomenna on nettikokouksena pidettävä Pohjanmaan luonnonsuojelutiimin palaveri, eli tervetuloa arkeen. Maastokausi on väistämättä ohi, nyt on jäljellä enää analysointityö, kalustohuolto, valokuvien perkaus ja muu talviteloille asettautuminen. Tämä lienee siis syksyn viimeinen blogi, eli hyvää talvea kaikille ja tervetuloa matkaan taas ensi kesänä!

Trichopteran (korennon) toukka.

P.S. Ihan hyvin meni kirjoittaminen ja esityksen seuraaminen. Kevatecilla on paljon erilaisia alumiiniveneitä.

Vuoroin vieraissa

Istun Kotkassa Maretariumin yläkerran kahviossa Metsähallituksen, RKTL:n, Maretariumin ja kenen vielä jakamassa tilassa. Tultiin aamulla mereltä kun tuuli lähti nousemaan, Iltasanomat ja –lehti toitottavat hirmumyrskyn tulemista, jopa 30 m/s. Päällä on vielä maastovaatteet eli Gore-texin alta löytyy pitkät kalsarit ja jalasta villasukat ja kuuma on täällä normaalisti lämmitetyssä toimistossa. Illalla hotellissa uskaltautuu ehkä luopumaan pitkästä kerrastosta. Ei tarvitse kuitenkaan mennä pelastautumispuvussa hotelliin vaikka joskus olen senkin joutunut tekemään, Vaasassa. Marssin hotellin respaan vettävaluvana ja paukkuliivit kaulassa, otin huoneeni ja olin juuri lähdössä kun vastaanottovirkailija kysyi kohteliaasti, saako hän tiedustella, mistä oikein olen tulossa kun olen pukeutunut näin erikoisesti. Kerroin olevani meribiologi ja tulevani suoraan mereltä, johon virkailija sanoi että ”juu, en minä sinua kongressivieraaksi luullutkaan”. Ei siis jakkupukua, korkokenkiä ja siistiä kampausta ja/tai banaaninutturaa.

Kiinnittäytyminen luonnonkivistä kasattuun aallonmurtajaan etenkin korkean veden aikaan vaatii tarkkuutta.

Minä ja Vaasan Pekka olimme tämän viikon auttamassa Kotkan kollegaa Aria ja hänen tiimiään Maijua, Petraa ja Hanna-Kaisaa videointityössä. Itäisellä Suomenlahdella on nimittäin ollut tänä kesänä ennätystuulista niin että Kotkan porukka ei ole pystynyt tekemään lainkaan niin paljon töitä kuin on ollut tarkoitus. Koko Kotkan tiimi (aluemeribiologi, FINMARINET-suunnittelija ja kaksi harjoittelijaa) olivat Vaasassa pari viikkoa elokuussa SUPERB-leirillä auttamassa Pohjanmaan meritiimejä, ja nyt makselimme velkoja takaisin. Saatiin videoitua jonkun verran, mutta ei kyllä erityisen paljon, koska maanantain jälkeen nousi heti tuuli. Muutama sukelluslinja saatiin kuitenkin tehtyä joidenkin videointien lisäksi, ja minä sain katseltua 150 videota Arin ja Pekan korjatessa Apollo-veneen plotteria (ei tullut kuntoon – plotteri heittäytyi välillä hankalaksi ja viskasi kesken ajon esille Floridan kartan).

Mustaviiristä löytyy komea jatulintarha, joidenkin mielestä jopa Suomen hienoin.

Aamulla ajettiin sitten kunnon armada veneitä takaisin Kotkan satamaan – Riskilä, 10-metrinen alumiinivene, Apollo, pienempi pulpettivene, ja pienimpänä Buster. Mustaviirin ulkopuolella aukealla selällä länsituuli nostatti komeat aallot ja niillä sitten surffailtiin. Pekka ajoi Busteria ja väillä koko kulkuneuvo hävisi aaltojen väliin, näkyi vain pelastautumispuvun neonkeltainen huppu. Hyvin kuitenkin päästiin ja kokkailtiin lounasta Riskilän pienellä keittolevyllä ja retkikeittimellä. Nyt on tarkoitus mennä yöksi hotelliin ja katsella huominen päivä videoita, sitten lähteä kohti viikonlopunviettoa.

Kyllä laituri on helpompi kuin kivinen aallonmurtaja, kun täytyy kantaa viikon tavarat veneestä maihin...

Ehdin tehdä pari sukellusta, ennen kuin tuuli yltyi liian kovaksi. Ensimmäisellä sukelluksella surffailtiin Pekan kanssa komeassa louhikossa ja annettiin aaltojen viedä jopa kolmemetristä liikettä lohkareiden väissä. Olo oli kuin saukolla kun aallot veivät lohkareiden yli ja ympäri ja rakkolevät huojuivat. Kuin olisi Norjan rannikolla ollut. Toinen sukellus olikin hyvin toisenlainen. Kävin tekemässä 150 m pitkän kasvilinjan matalaan hiekkapohjaiseen lahteen. Kasveja riitti mutta rannassa myös myllääntyneitä puista pudonneita ruskalehtiä, jotka metrisessä aallokossa pyörivät yhtenä suttuna metrin syvyisessä vedessä niin että näkyvyys putosi nollaan ja valo katosi täysin. Sukellukselta nousi muistoksi myös pieni ankkuri.

Pekan näkemys 15 m/s lounaistuulesta Mustaviirin lounaiskärjestä.

Oli taas kiva käydä katsomassa, miten naapurit hoitavat hommansa. On aina yhtä opettavaista katsoa, kuinka saman työn voi tehdä niin monella eri tavalla vaikka lopputulos olisikin suurin piirtein samanlainen.

Pekka kävi kuvaamassa lounaismyrskyä komealla kuutamolla.

Ensi viikolla pitäisi tuijotella loput ELYn videot analysoiduiksi, naputella ne tietokoneelle ja lähteä kahdeksi päiväksi Kokkolaan öljyntorjuntaseminaariin. Huomisen jälkeen viikonlopunviettoon siis! Tänään voisi katsastaa, onko Kotkan torstai-illassa mitään sykettä!