 |
Tiheät näkinpartaisniityt muodostuvat pehmeähköille siltti- tai hiekkapohjille suojaisiin lahtiin ja fladoihin. Kuva: Niina Kurikka / Metsähallitus.
Täta ängar av kransalger bildas på mjukare silt- och sandbottnar i skyddade vikar och flador. Bild: Niina Kurikka / Forststyrelsen.
|
Jos katsoo Raippaluodon karttaa
Merenkurkussa UNESCOn maailmanperintöalueen keskellä, Revöfjärden on se suuri
saaren sisään jäävä vesistö. Revöfjärden on Itämeren suurin flada, yli 70 km2
kokoinen merestä maankohoamisen avulla eristäytynyt laguuni. Tai jotkut
laskevat sen merenlahdeksi, johon on liittynyt koko joukko fladoja ja
kluuveja. Revöfjärden on hyvin matala
(keskisyvyys vain 1,2 m) ja suhteellisen
suolainen (4,8 promillea) suojaisa laguuni, josta löytyy mm. kuusi lajia
näkinpartaisia ja tiheitä näkinpartaisniittyjä. Suojaiset näkinpartaisniityt
luokiteltiin vuonna 2018 vaarantuneeksi luontotyypiksi. Muutenkin
vesikasvillisuus on alueellisesti monipuolista. Lue
lisää merenpohjan eliöyhteisöistä täältä.
 |
| Revöfjärdenin suojaisista fladoista ja laguuneista löytää reheviä vedenalaisia niittyjä. Tässä pikkukalat vilahtelevat hapsivitojen ja merinäkinruohon muodostamassa kalojen lastentarhassa. Kuva: Metsähallitus. I Revöfjärdens skyddade flador och laguner finns frodiga undervattensängar. Här simmar småfiskar i den barnkammare som bildas av borstnate och havsnajas. Bild: Forststyrelsen |
EMMA-statuksen
(ekologisesti merkittävät vedenalaiset merialueet) Revöfjärden on kuitenkin
ansainnut lähinnä geologisilla ja kalastollisilla meriiteillään. Geodiversiteetistä voit lukea enemmän täältä ja kalataloudellisista arvoista täältä.
 |
| Ahvenen mäti on nauhamaisena muodostelmana. Kuvassa näkyvissä palleroissa on jokaisessa alkio sisällä. Poikaset alkavat olla kuoriutumisvalmiita, mustat silmäpisteet jo erottuvat. Kuva: Lari Veneranta / Luke. Abborrens rom är bandformad. I varje boll som ses på bilden finns ett embryo. Ynglen börjar vara klara att kläckas, man kan redan se de svarta ögonprickarna. Bild: Lari Veneranta / Luke. |
 |
| Ahvenen vastakuoriutuneet poikaset eivät ole juurikaan puolta senttiä pidempiä. Ne ovat alkuun aika surkeita uimareita ja elävät ruskuaispussin turvin. Pian ne kuitenkin oppivat pyytämään eläinplanktonia ravinnokseen ja uimaan paljon tehokkaammin. Kuva: Lari Veneranta / Luke. De nykläckta abborrynglen är knappt längre än en halv centimeter. De är i början dåliga simmare och lever av gulesäcken. Snart lär de sig dock att fånga djurplankton som föda och att simma mycket effektivare. Bild: Lari Veneranta / Luke. |
Revofjärden sijaistee Merenkurkun
saaristossa, jossa jääkauden muisto on erityisen voimakas. Merenkurkussa maankohoaminen
on maailman nopeimpia ja muinoin kilometrien paksuisen mannerjäätikön painama
maa nousee yhä noin 8 mm vuodessa. Lisäksi Merenkurkussa on erilaisia jäätikön kasaamia
moreenimuodostumia, niin maan päällä kuin veden peittämillä alueillakin. Alue
on yleisesti ottaen tasaista ja meri on matalaa. Maankohoaminen, mataluus ja
erilaiset moreenimuodostumat tekevät Merenkurkusta geologisesti ainutlaatuisen
ja muistuttavat maa- ja merimaiseman jatkuvasta muutoksesta ja vuorovaikutuksesta.
Lue blogi Itämeren
geologisesta historiasta täältä (englanniksi).
 |
| Revöfjärdenin EMMA-rajaus talvisen ilmakuvan päällä. Kartta: VELMU. |
Merenkurkun saaristossa ja myös
Revofjärdenissä on hienoja jääkaudesta kertovia De Geer -moreeneja. Ne ovat
muutamien metrien korkuisia pitkiä moreeniselänteitä, jotka esiintyvät usein
laajoina kenttinä. Niitä kutsutaan joskus myös pyykkilautamoreeneiksi, sillä ylhäältäpäin
katsottuna De Geer -moreenikentät jättävät maisemaan pyykkilautamaisen jäljen. De
Geer -moreenit ovat nykytietämyksen mukaan kerrostuneet vedessä mannerjään alla,
jään sulaessa jään reunan suuntaisiksi harjanteiksi. De Geer -moreeneita
esiintyy edelleen myös veden alla. Syvemmällä vedenalaiset moreenimuodostumat
ovat usein suojassa kulutusvoimilta. Maankohoamisen nostaessa niitä veden alta
matalammille alueilla ja lopulta kuivalle maalle aallot kuitenkin usein
huuhtovat niistä hienomman aineksen - saven, soran ja hiekan, ja jäljelle on
jäänyt vain kiviaines. Samalla kun merenpohjasta nousee moreeniharjanteita,
niiden väliin voi jäädä matalia veden peittämiä painanteita, fladoja (lisätietoa
englanniksi).
 |
| Revöfjärdenin lahdet ja laguunit ovat matalia ja reheviä ja monia ympäröi tiivis järviruovikko. Kuva: Pekka Lehtonen / Metsähallitus.Revöfjärdens vikar och laguner är grunda och högproduktiva och många omges av tät vassvegetation. Bild: Pekka Lehtonen / Forststyrelsen. |
Merenkurkun fladat ovat tunnettuja
ahventehtaita ja Revöfjärden on mainio esimerkki hyvin toimivasta kalantuotantoalueesta.
Kevätkutuiset kalalajit, kuten ahven ja hauki, pyrkivät keväisin Revöfjärdenin
kaltaisiin mataliin, suojaisiin ja nopeasti lämpeneviin fladoihin. Niissä oleva
kasvillisuus antaa suojaa mädille ja poikasille. Muuta vesialuetta korkeampi
lämpötila ja ravinnoksi sopivan planktonin tuotanto mahdollistaa poikasten
nopean kasvun. Usein myös pedot puuttuvat tai ainakin niiden määrä on
maltillinen, joten kalojen lastentarha on myös turvallinen. Kesän mittaan
poikaset uivat fladasta ulos jatkamaan kasvua meressä. Merenkurkussa
merenlahtia ja fladoja on erityisen paljon verrattuna muuhun Suomen tai Ruotsin
rannikkoalueeseen. Alue onkin tärkeä
kalataloudelle, erityisesti ahvenen kalastukselle.
Pikkukalat ja kalanpoikaset pitävät suojaisesta Revöfjärdenistä koska ovat siellä turvassa monilta isommilta petokaloilta ja koska vesi on lämmintä. Video: Teemu Mustasaari / Metsähallitus.
Småfiskar och yngel trivs i den skyddade Revöfjärden eftersom de där är skyddade från många större rovfiskar och vattnet är varmt. Video: Teemu Mustasaari / Forststyrelsen.
Revöfjärdenissä geologinen
mominuotoisuus siis ylläpitää biologista monimuotoisuutta.
Essi Keskinen (MH), Meri
Kallasvuo (Luke), Anu Kaskela (GTK), Aarno Kotilainen (GTK)
Jäikö tiedonnälkä? Lue lisää tietoa täynnä olevista EMMA-teemablogeista:
Pinnanalainen geodiversiteetti? Mitä se on?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/2020/07/emmat-esittelyssa-geodiversiteetti_10.html
Mitä luonnontilaisuus tarkoittaa Itämerellä? Onko se edes mahdollista?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Tutustu Itämerta uhkaaviin ihmispaineisiin:
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Missä Itämeren kalat oikein syntyvät?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Niin siis mikä EMMA?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Ai pinnan allakin on luontotyyppejä?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Merenpohjalla on monimuotoisia eliöyhteisöjä! http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Myös pinnan alla on uhanalaisia lajeja:
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
 |
| Ahdinpallero-levän pallomainen muoto on paljon harvinaisempi kuin tyypillisempi kivien pinnalla kasvava lyhyt ”nurmikko”. Reföfjärdenistä löytyy myös ahdinpalleroista muodostunut merenpohjan eliöyhteisö, joka Suomen luontotyyppien uhanalaisluokittelussa luokitellaan tiedonpuutetyypiksi. Kuva: Jon Ögård / Metsähallitus. Klotalgens runda form är mycket mera ovanlig än den typiska ”gräsmattsformen” som växer på stenar under ytan. I Revöfjärden finns också samhällen av klotalg, som enligt hotklassningen av Finlands naturtyper klassats som en naturtyp det behövs mera information om. Bild: Jon Ögård / Forststyrelsen. |
 |
| Geologiset prosessit näkyvät mökkiläiselle, veneilijälle, turistille ja veneilijälle Revöfjärdenin alueella. Alueelta löytyy niin valtavia lohkareita kuin komeita moreenejakin. Kuva: Metsähallitus. Geologiska processer kan ses av stuggäster, båtresenärer och turister i Revöfjärdens område. På området hittas såväl väldiga block som stiliga moräner. Bild: Forststyrelsen |
 |
| Revöfjärdenistä löytyy monta eri lajia näkinpartaisia (kuvassa mm. ronskinpuoleinen laji punanäkinparta) sulassa sovussa mm. hapsivitojen kanssa. Kuva: Niina Kurikka / Metsähallitus. I Revöfjärden finns många olika arter av kransalger (på bilden bland annat den något kraftigare rödsträfse) tillsammans med bland annat nateväxter. Bild: Niina Kurikka / Forststyrelsen |
Presentation av EMMA-områden: Geodiversitet -Revöfjärden
Om man tittar på en
karta över Replot som ligger mitt i UNESCO:s världsarvsområde i Kvarken, är
Revöfjärden det stora vattenområde som innesluts av ön. Revöfjärden är Östersjöns
största flada, en över 70 km2 stor lagun som avsnörts som en följd av
landhöjningen. Några räknar den istället som en havsvik, i vilken finns ett
stort antal flador och glon. Revöfjärden är en mycket grund (medeldjup 1,2 m),
och förhållandevis salt (4,8 promille), skyddad lagun, i vilken hittas bland
annat sex olika arter av kransalger samt täta kransalgsängar. Också den övriga
vattenvegetationen är regionalt sett rik. Läs mera om havsbottens artsamhällen här.
EMMA-status (ekologiskt betydelsefullt havsområde) har
Revöfjärden dock främst fått genom sina geologiska och fiskrelaterade meriter.
Revöfjärden ligger i Kvarkens skärgård, i vilken följderna av istiden ännu
ses tydligt. Kvarken har världens snabbaste landhöjning och marken, som i tiderna
tyngdes ner av flera kilometer tjock inlandsis, stiger ännu idag ungefär 9 mm /
år. I Kvarken finns såväl på land som under havsytan olika moränformationer som
formats av isen. Området är överlag flackt och havsområdena grunda. Landhöjningen,
havsområdenas grunda karaktär och de olika moränformationerna gör Kvarken
geologiskt sett unikt och påminner om den fortgående förändringen av land- och
havslandskapet och interaktionen mellan dessa. Läs mera om Östersjöns geologiska historia i bloggen (påengelska).
I Kvarkens skärgård och i Revöfjärden finns fina De Geer-moräner som
berättar om istiden. Dessa är några meter högra, långa moränformationer, som
ofta förekommer i vida fält. De kallas också tvättbrädesmoräner, eftersom de
sett ovanifrån ger landskapet en tvättbrädesliknande struktur. De
Geer-moränerna har enligt vad man vet idag bildats i vatten under inlandsisen, och
då isen smält bildat åsar som ligger i iskantens riktning. De Geer-moräner finns
ännu också under havsytan. Moränformationer som ligger på djupare havsområden är
ofta skyddade från vågornas krafter. När landhöjningen lyfter dessa till grunda
havsområden och småningom till torra land, sköljs de av havsvågor vilka för med
sig bort de finare sedimenten - lera, grus och sand - och kvar blir bara
stenar. Samtidigt som moränryggar lyfts upp, kan det emellan dessa bli kvar sänkor
som täcks av vatten, flador(tilläggsinformation på engelska) och på svenska.
Kvarkens flador är välkända abborrfabriker och Revöfjärden är ett utmärkt
exempel på ett bra fungerande fiskreproduktionsområde. Vårlekande fiskarter,
såsom abborre och gädda, söker sig på våren till grunda, skyddade och snabbt
uppvärmda flador, likt de som finns i Revöfjärden. Vegetationen i dessa ger
skydd till rom och yngel. Den höga vattentemperaturen och rikliga produktionen
av plankton som är utmärkt som föda, gör det möjligt för ynglen att växa till
sig snabbt. Ofta saknas också rovdjur, eller i alla fall är de på relativt låg
nivå, vilket också gör att dessa fiskarnas barnkamrar är en säker plats. Under
sommaren simmar ynglen ut ur fladan för att fortsätta växa ute till havs. I
Kvarken finns väldigt mycket havsvikar och flador i förhållande till övriga
kusten i Finland och Sverige. Området är viktigt för fiske, speciellt vad
gäller abborre.
Revöfjärdens geologiska mångformighet uppehåller alltså den biologiska
mångfalden.
Essi Keskinen (MH), Meri
Kallasvuo (Luke), Anu Kaskela (GTK), Aarno Kotilainen (GTK)
Käännös Anette Bäck (MH)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti