Metsähallitus vai Merihallitus

 

Merellä hymyilyttää. Kuva: Niina Kurikka / Metsähallitus

Monelle kansalaiselle on edelleen epäselvää, miten Metsähallitus pitäisi yhdistää Itämereen. Eihän meressä kasva metsää. Metsähallitus kuitenkin hallinnoi Suomen yleisiä vesialueita, ja Metsähallituksen Luontopalvelut on se taho, joka hoitaa mm. myös mereisiä kansallispuistoja ja suojelualueita, tekee kansallista vedenalaisen meriluonnon kartoitusta ja toimii monissa eri asiantuntijarooleissa Itämeren tilan parantamiseksi.

Haralla voidaan ottaa kasvillisuusnäyte silloin, kun ei haluta lähteä sukeltamaan. Kuva: Petra Pohjoja / Metsähallitus.

Metsähallituksen Meritiimi on tehnyt kansallista vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden kartoitusta vuodesta 2005 lähtien (VELMU-ohjelman ensimmäisen osan valmistumisesta voi lukea blogin täältä). Monet tiimin jäsenet ovat olleet mukana pitkälti yli kymmenen vuotta, ja tuntevat rannikon vedenalaisen luonnon kuin omat taskunsa. Valmiina on lähes neljännesmiljoona vedenalaista biologista näytepistettä koko Suomen rannikolta. Tämän tiedon avulla etsitään mm. lajien ja luontotyyppien levinneisyysalueita ja arvioidaan niiden uhanalaisuutta. Metsähallituksen meribiologit ovat olleet maastotöiden suunnittelun, kartoituspisteiden tekemisen ja aineiston analysoimisen lisäksi asiantuntijoina arvioimassa uhanalaisuuksia kerran kymmenessä vuodessa tehtävissä lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinneissa (lajien uhanalaisuusarvioinneista voi lukea enemmän täältä). Vedenalaisten avainluontotyyppien etsinnästä voi lukea enemmän täältä.

Maastokauden aikana toimiston pöytä voi näyttää tältäkin. Kuva: Metsähallitus.

VELMU-tietoja on käytetty myös monissa muissa Itämeren suojelua ja meren hyvää tilaa edistävissä töissä, viimeksi mm. Suomen ekologisesti merkittävien vedenalaisten merialueiden (EMMA-alueet, lue niistä enemmän täältä) määrittelyssä. Nämä merialuesuunnittelua varten luodut erityisen merkittävät merialuerajaukset luotiin yhteistyössä SYKEn, Metsähallituksen meritiimin, Luken, GTK:n ja ELY-keskusten asiantuntijoiden avulla (lue enemmän tästä asiantuntijatyöstä täältä). Asiantuntemus on kysyttyä myös merialuesuunnittelussa, niin alueellisessa kuin valtakunnallisessakin yhteistyössä eri toimijoiden välillä sekä esimerkiksi suojelualueiden tilaa ja suojelun toimivuutta arvioitaessa. Metsähallituksen meribiologit käyttävät VELMU-dataa ja omaa asiantuntijuuttaan jatkuvasti myös esimerkiksi mereisiä hankkeita arvioitaessa - kun joku haluaa perustaa suuren merituulivoimapuiston, kalanviljelylaitoksen tai ydinvoimalan Itämereen tai sen rantaan.  Sanotaan, että Luontopalvelujen meritiimi on Itämeren edunvalvoja. Meritiimi tuntee koko Suomen rannikon (lue siitä blogi täältä) ja voi siksi lausua millä tahansa merialueella.

Asiantuntijatyössä on usein kyse työpajatyöskentelystä ja "viisaiden päiden lyömisestä yhteen". Kuva: Länsstyrelsen.

Meritiimi on myös loistanut erilaisissa hankkeissa, joissa on kartoitettu, tutkittu ja mallinnettu Itämerta ja sen lajeja, katsottu sen tulevaisuuteen ilmastonmuutoksen kourissa, luotu uusia kartoitusmenetelmiä ja toimittu myös rajat ylittävästi Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle - vesihän ei tunnetusti rajoja tunne (lue enemmän rajat ylittävästä yhteistyöstä esim. täältä). Silloin tällöin meritiimin jäseniä on nähty myös kansainvälisissä kokouksissa ja konferensseissa hakemassa uutta oppia ja ideoita sekä tietenkin esittelemässä omia hienoja aikaansaannoksiaan.

Sukeltamalla saadaan tarkin tieto lajistosta, mutta sukeltaminen on hidasta ja kallista. Kuva: Jon Ögård / Metsähallitus.

Eikä pidä räpylänkään vertaa vähätellä meritiimin asiantuntevaa osallistumista hylje-eläinten suojeluun. Olemme olleet 5 vuotta tärkeitä, kumiasuisia tekijöitä saimaannorpan suojelussa. Jokakeväisillä Saimaannorppa-LIFEn istukkasukelluksilla koottiin dna-tietoja emoista ja poikasista. Samoin nyt käynnissä olevat, vaikkakin pienimuotoiset itämerennorpan kameraseurannat ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi hankkia tietoa direktiivilajin liikkeistä Saaristomerellä. Meritiimiläiset ovat myös osallistuneet monta kertaa hylkeiden lentolaskentoihin Saaristo-Selkämerellä ja Itäisellä Suomenlahdella.

Välillä ei jaksa meloa... Kuva: Jon Ögård / Metsähallitus.

Samaan hengenvetoon voi vielä lisätä, että meritiimi on tietysti mukana öljyntorjunnassa ja sen suunnittelussa. Metsähallituksen rooli on osallistua öljyyntyneiden eläinten etsintään ja hoitoon ja öljyn leviämisen kartoittamiseen. Samantyyppisen ympäristönsuojelun piirissä on liikuttu kun on puhuttu meriroskasta, kerätty sitä rannoilta monta sataa säkillistä ja naarattu pohjasta haamuverkkoja. Merten roskasta voi lukea lisää täältä.

Sidosryhmätyöpajassa voidaan tehdä myös taidetta yhteistyön nimissä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Entä oletko koskaan tullut ajatelleeksi, kuka kuskaa polttopuut vaikkapa Itäisen Suomenlahden kansallispuiston nuotiopaikoille? Tai huoltaa pitkokset Perämeren kansallispuistossa? Tai miettii järjettömän laajalle ja monimuotoiselle Saaristomeren kansallispuistolle hoidon ja käytön suunnittelua tai järjestyssääntöjä? Tai kuka hallinnoi suuria alueita Suomen ainoasta UNESCOn maailman luonnonperintöalueesta Merenkurkun saaristossa? Entä kuka hoitaa rantaniittyjä ja kitkee kurtturuusuja mereisiltä natura-alueilta? Sehän on tietysti Metsähallitus. Metsähallitus on myös alkanut kunnostaa ja ennallistaa meriluontotyyppejä mm. istuttamalla meriajokkaita (lue enemmän tästä ensi viikon blogista!) ja kunnostamalla fladoja (lue enemmän meriluonnon ennallistamisesta täältä).

Metsähallituksen meritiimiläisiä näkee usein veneilytapahtumissa kertomassa vedenalaisesta luonnosta. Kuva: Metsähallitus.

Itämerestä viestiminen on myös tärkeä tehtävä. Kaikki meistä eivät asu Itämeren rannalla, ja vaikka asuisimmekin, suurin osa meistä ei koskaan näe sen pinnan alle, saati ymmärrä, millainen lajikirjo Itämerestäkin löytyy. Metsähallituksen meribiologit voi usein bongata veneilytapahtumista, koululaisopastuksesta tai antamasta haastattelua radioon, televisioon tai lehdille. Olemme esiintyneet mitä erilaisimmissa TV- ja radiotuotannoissa, aina yhtä tyylikkäästi ja ammattimaisesti, samalla tuoden esille meriluonnonsuojelun tärkeyttä. Haastattelut ovat sujuneet niin Loitokari-kuivapuvun kiristävässä hupussa sukelluksen jälkeen räkä poskella valuen kuin studiossa paksussa puuteripakkelissa. Me tiedämme, mitä merestä löytyy ja haluamme jakaa sen kaikkien kanssa. Mitä ei tunne, sitä ei voi suojella. Suomen juhlavuonna 2017 me VELMU-yhteistyökumppanit kirjoitimme kirjan Itämeren aarteista (lue enemmän Meren aarteet -kirjan julkaisemisesta täältä). Entä tiesitkö, että Metsähallituksen meritiimi auttoi rakentamaan sukeltajille tarkoitetun patsaspuiston ja ylläpitää vedenalaista luontopolkua sukeltajille  ja snorklaajille Saaristomerellä  (katso video täältä)? Vedenalaiset luontopolut ovat erinomaista ympäristökasvatusta ja portti pinnanalaiseen maailmaan ihan konkreettisestikin. Samalla olemme saaneet olla myös vedenalaisen pienrakentamisen moniosaajia. Dalskärin vedenalainen veistospolku on vienyt meidät vedenalaisen taiteen ja patsaiden rakentamistekniikan maailmaan - miten tehdään betonista veistos, joka kestää aallokkoa, merivettä ja jääkannen? Patsaspuiston perustamisesta voi lukea lisää täältä ja täältä.

Aina ei merelläkään paista aurinko. Kuva: Henna Nakari / Metsähallitus.

Vaikka ei nimen perusteella heti uskoisikaan, Metsähallitus on siis vahvasti kiinni Itämeren suojelussa ja sen mereisen luonnonsuojelualueverkoston ylläpidossa. Metsähallitus on Merihallitus.

Hyvää Itämeripäivää kaikille!

Essi Keskinen, Heidi Arponen, Maiju Lanki, Aija Nieminen, ruotsinkielisen käännöksen taiteillut Anette Bäck

Nuorisossa on tulevaisuus, myös Itämeren suojelun tulevaisuus. Kuva: Alejandra Parra / Metsähallitus.

Forststyrelsen eller Havsstyrelsen

För många är det ännu oklart på vilket sätt Forststyrelsen är kopplat till Östersjön. Skog växer ju inte i havet. Forststyrelsen förvaltar dock Finlands allmänna vattenområden, och Forststyrelsens naturtjänster är den aktör som till exempel sköter om marina nationalparker och skyddsområden, gör nationella karteringar av undervattensnaturen och deltar i olika expertgrupper med målsättning att förbättra Östersjöns tillstånd.

Forststyrelsens havsteam har gjort nationella karteringar av havsnaturens mångfald sedan år 2005 (du kan läsa mera om när den första delen av VELMU-programmet blev klar i bloggen här). Många av teamets medlemmar har varit med över tio år, och känner kustens undervattensnatur som sin egen ficka. Det finns nu nästan en fjärdedels miljon biologiska provpunkter längs hela Finlands kust. Med hjälp av denna information undersöker man till exempel arters och naturtypers utbredningsområden och bedömer deras hotnivå. Förutom att ha planerat fältarbete, gjort inventeringspunkter och analyserat materialet har Forststyrelsens marinbiologer också varit med som experter i den hotbedömning av arter och naturtyper som görs vart tionde år (du kan läsa mera om arters hotklassificering här).

Informationen som samlats in genom VELMU har också använts i annat arbete som berör skydd av Östersjön och främjande av god status i havsområden, senast till exempel när man har utsett Finlands ekologiskt viktiga havsområden (EMMA-områden, du kan läsa mera om dessa här). Det gjordes som ett samarbete mellan Finlands miljöcentral (SYKE), Forstsyrelsens havsteam, Naturresursinstitutet LUKE, Geologiska forskningscentralen (GTK) och NTM-centralernas experter, med målsättning att stödja områdesplaneringen till havs (läs mera om detta expertarbete här). Forststyrelsens marinbiologer använder också VELMU-data och den egna expertkunskapen vid bedömning av olika marina projekt - när någon vill grunda en stor vindpark till havs, bygga en fiskodling eller anlägga ett kärnkraftverk längs Finlands kust. Man säger att Naturtjänsternas havsteam är Östersjöns förvaltare. Havsteamet känner hela Finlands kust (läs mera om detta i bloggen här) och kan därför ge utlåtande om vilka havsområden som helst.

Havsteamet har också glänst i olika projekt där man karterat, undersökt och modellerat Östersjön och dess arter, tittat på effekterna av klimatförändringen, utvecklat nya karteringsmetoder och samarbetat över gränserna med Sverige, Estland och Ryssland - havet känner ju inga gränser (läs mera om det gränsöverskridande samarbetet här).

Inte heller ska man bortse från havsteamets expertkunskap och deltagande i skyddet av sälar. Under fem år har vi varit viktiga, gummibeklädda arbetare i skyddet av saimenvikaren. I de årliga dykningar som gjorts inom projektet Saimaannorppa-LIFE har man letat efter saimenvikares moderkakor för att få information om honornas och ungarnas dna. På samma sätt har de småskaliga kamerauppföljningarna av Östersjövikare visat sig vara en fungerande metod att inhämta kunskap om hur denna direktivart rör sig i Skärgårdshavet. Havsteamet har också deltagit många gånger i flygräkningar av sälar i Skärgårdshavet-Bottenviken och i östra Finska viken.

I samma andetag kan man ännu tillägga att havsteamet såklart varit med i oljebekämpning och planering av denna. Forststyrelsens roll är att delta i sökandet och skötseln av nedoljade djur samt i kartering av hur oljan sprider sig. Likaså har man engagerat sig i diskussionerna om skräp i haven, bland annat genom att samla in flera hundra säckar med skräp från stränder och dragga efter spöknät från havsbottnen.

Har du någonsin funderat på vem det är som för ut brännved till exempel till eldplatserna i östra Finska vikens nationalpark? Eller sköter spångarna i Bottenvikens nationalpark? Och vem är det som planerarskötseln och användningen av den vidsträckta Skärgårdshavets nationalpark eller skriver ner ordningsreglerna? Vem förvaltar stora delar av Finlands enda naturvärldsarv Kvarkens skärgård? Och vem sköter strandängar och klipper vresrosor i marina Natura-områden? Det är såklart Forststyrelsen. Forststyrelsen har också börjat restaurera och återställa naturtyper till havs, till exempel genom att återplantera ålgräs (läs mera om detta i nästa veckas blogg) och restaurera flador (läs mera om restaurering av havsområden här).

Att sprida information om Östersjön är också en viktig uppgift. Vi bor inte alla längs Östersjöns kust. Men även om vi gjorde det, ser de flesta av oss aldrig vad som finns under ytan, än mindre förstår vilken brokig sammansättning av arter som finns i Östersjön. Forststyrelsens marinbiologer kan man ofta träffa på vid båtevenemang, guidningar av skolelever eller genom någon intervju i radio, TV eller tidningar. Vi har framträtt i olika TV- och radioproduktioner, alltid stilfullt och professionellt samtidigt som vikten av skydd av våra hav lyfts fram. Intervjuer har gjorts i Loitokari-torrdräktens trånga huva, med snor på kinden efter avslutat dyk, och i studio med ett tjockt lager puder. Vi vet vad man hittar i havet och vi vill dela den kunskapen med er alla. Det man inte känner kan man inte skydda. Till Finlands jubileumsår 2017 skrev vi tillsammans med samarbetspartnerna i VELMU en bok om Östersjöns skatter (läs mera om publiceringen av boken Meren aarteet här). Visste du att Forststyrelsens havsteam hjälpte till att bygga den statypark som är avsedd för dykare och uppehåller Skärgårdshavets undervattensnaturstig för dykare och snorklare? Undervattensnaturstigar är mycket bra för miljöfostran och är en konkret port till världen under ytan. Samtidigt har vi också fått vara mångkonstnärer vad gäller småbyggande under ytan. Dalskärs undervattens-skulpturpark har tagit med oss till undervattenskonstens och byggnadsteknikens värld - hur gör man en skulptur av betong, som tål vågor, havsvatten och istäcke?

Trots att man utgående från namnet inte skulle tro det, är Forststyrelsen alltså nära knuten till skyddet av Östersjön och bevarandet av de marina naturskyddsnätverken. Forststsyrelsen är Havsstyrelsen.

En god Östersjödag till alla!

Essi Keskinen, Heidi Arponen, Maiju Lanki, Aija Nieminen, kääntänyt Anette Bäck