EMMAt esittelyssä: Kalantuotantoalueet - Tornio-Kemijokisuisto

Lohen vaelluspoikaset vedessä. Kuva: Ville Vähä / LUKE.

Tornion Närhiluoto on saari keskellä jokisuistoa. Kapeat uomat mutkittelevat kaislikoiden ja makeanveden kasvustojen välillä ja tarjoavat levähdyspaikan muuttolinnuille ja portin kohti kutualueita lohelle ja meritaimenelle. Kuva: Sjef Heijnen / Metsähallitus.

Nyt voidaan ladata superlatiiveja ja huutomerkkejä! Euroopan pisin valjastamaton joki - Tornionjoki! Euroopan suurimpiin kuuluva jokisuisto - Tornio-Kemijokisuiston EMMA-alue (ekologisesti merkittävä merialue) on pinta-alaltaan lähes 130 km²! Kemi-Torniojoki tuo yli neljänneksen koko Perämeren jokien kokonaisvesimäärästä vuodessa, 30 000 miljoonaa m3! Toinen Suomen kahdesta vapaana virtaavasta lohijoesta (toinen on Simojoki), johon vielä nousee alkuperäinen ja elinvoimainen lohikanta! Vaellussiika (erittäin uhanalainen EN) lisääntyy Torniojoen alaosassa ja meritaimen (äärimmäisen uhanalainen CR) nousee sen sivupuroihin kutemaan! Suistoalue on tärkeä lisääntymisalue kaupallisesti merkittävillä kalalajeille hauelle ja ahvenelle, sekä vaarantuneelle merikutuiselle siialle! Perämeren kansallispuiston lisäksi eniten vesikasvilajeja koko valtakunnassa! Yksistään vesisammallajejakin löytyy nykyisin jo lähes parikymmentä! Uhanalaisia putkilokasvilajeja on kolme, uhanalaisia näkinpartaisia yksi (silonäkinparta, jonka Suomen havainnoista puolet löytyy tältä alueelta) ja alueellisesti uhanalaisia vesiputkilokasvejakin on vielä kaksi lisää! Lisäksi suistoalueelta löytyy pikkujärvisimpukkaa - suursimpukkapohjat kun ovat käyneet harvinaisiksi! Ja kaiken kruunaa vielä se, että Tornio-Kemijokisuistosta löytyy valtakunnallisesti tärkeä lintujen pesimäalue ja tärkeä muutonaikainen levähdyskosteikko! Ja löytyyhän täältä vielä kaksi hyljelajiakin, halli ja itämerennorppa! Norppahan tarvitsee jäätä lisääntyäkseen - siksi Tornio-Kemijokisuiston edusta saattaa ilmastonmuutoksen kourissa olla tulevaisuudessa ainoa alue, jolla norppa pystyy varmasti lisääntymään!

Tornio-Kemijokisuiston EMMA-alue. Kartta VELMU.

Jokisuistossa viihtyvät makeanveden lajit kuten järvisätkin, jonka kauniit valkoiset kukat kurkottelevat pinnalle. Makeanveden lajeista Perämeressä voit lukea enemmän englanninkielisestä blogista.  Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Erikoinen sahalehti jäi jääkauden jälkeen nalkkiin Suomen makeisiin vesiin ja sitä löytää mm. Kemijoen suistosta. Sahalehden erikoisesta ekologiasta voi lukea enemmän englanninkielisestä blogista. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus.

Vesipaunikko on uhanalainen mehikasvi ja vesikasvi, joka viihtyy aivan rantavyöhykkeessä, jossa vedenkorkeuden vaihtelut välillä paljastavat sen kuiville, välillä peittävät sen. Paunikko on hyvin huomaamaton ja pieni laji ja se saattaa kasvillisuuskartoituksissa helposti jäädä huomaamatta. Toisaalta hyvällä kasvupaikalla kuten esimerkiksi Torniojoen mutarannoilla sitä saattaa esiintyä tuhansien ja taas tuhansien yksilöiden niittyinä. Lue enemmän vesipaunikosta tästä englanninkielisestä blogista. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus.

Jos nyt sitten puhutaan muutenkin kuin huutamalla niin Tornio-Kemijokisuisto on löytänyt tiensä EMMA-kohteeksi niin monesta eri syystä, että sitä on vaikea laittaa mihinkään yksittäiseen kategoriaan. Avainsanoiksi on löydetty valjuhkot ”Kalakannat, monipuolinen vesikasvillisuus”. Kuulostaa varsin latistavalta sen ymmärryksen valossa, mitä alueesta todella tiedetään.

Auringonlasku jokisuistossa. Kuva: Ville Vähä / LUKE.

On uskomatonta, että tälle kahden jättiläismäisen joen muodostamalle suistoalueelle on pakkautunut tällainen määrä luontoarvoja, kun ottaa huomioon, miten paljon ihmispaineita samalta alueelta löytyy (lue enemmän ihmispaineista englanninkielisistä blogeista täältä). Sekä Kemin Ajoksessa että Tornion Röyttässä on syväsatama, raskasta teollisuutta ja tuulivoimaloita rakennettuna keinosaarille. Laivaliikennettä on paljon, kaupallinen kalanpyynti verottaa nousulohia ja runsaat hyljekannat puolestaan verottavat kalastajien saaliita. Perämeri on ainoa kolkka Suomessa, jossa itämerennorpan metsästäminen on laillista. Tornionjoesta löytyy akvaarioista luontoon karannut vieraslaji kanadanvesirutto. Alueella on aikanaan ollut paljon sahateollisuutta ja tukkeja löytyy pitkin pohjia edelleen. Englanninkielisessä blogissa kerrotaan enemmän Kuusisaaresta, jossa toimi saha aina toiseen maailmansotaan asti ja toisessa blogissa Kemin saariston vedenalaisluonnosta. Kaikesta tästä huolimatta luonnolle näyttää silti jäävän tilaa.

Vedenkorkeuden vaihtelut pohjoisimmassa osassa Itämerta eli Perämeressä saattavat muutaman päivän sisällä olla kaksi, jopa kolme metriä. Vedenkorkeuteen vaikuttavat vallitsevat tuulet ja ilmanpaine. Perämeren pohjukasta vesi ei enää pääse pohjoisemmaksi, jolloin etelätuulilla vesi nousee. Tässä kuvassa Tornion Laivaniemessä vesi on vetäytynyt lähes metrin keskivedenkorkeuden alapuolelle ja jättänyt ahvenvitaniityn kuiville. Kuva: Eveliina Lampinen / Metsähallitus.

Tornionjoen lohi on uskomaton menestystarina. Tornionjoen lohikanta oli 1900-luvun lopulla sukupuuton partaalla. Kiitos tiukan kalastuksensäätelyn kudulle selviytyi vähitellen enemmän ja enemmän lohta, mikä on johtanut poikastuotannon voimakkaaseen kasvuun. Tornionjoen lohikanta elpyi ja Tornionjoki on nykyään Tenojoen ohella Suomen merkittävin lohijoki ja yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Kolmannes Itämerellä syönnösvaelluksella olevista noin 1,5 miljoonasta lohesta on syntynyt Tornionjoessa. Luonnonvarakeskus seuraa vuosittain Tornionjokeen kudulle pyrkivien lohien määrää sekä kutuvaelluksen ajoittumisesta. Seurantatietoja pääset tarkastelemaan täällä (linkki: www.luke.fi/nousulohet). Lohen ohella Tornionjoki on merkittävä vaellussiika-, nahkiais- ja harjusvesistö. Lisäksi lukuisat vesistön sivujoet ovat uhanalaisten meritaimenpopulaatioiden lisääntymisalueita. Lisää vaelluskaloista voi lukea LUKEn blogista täältä.

Vaikka Kemi-Torniojokien suistosta löytyy valtavasti arvokasta meriluontoa, ihmisvaikutukset eivät koskaan ole kaukana. Kemin Ajoksen tehdas siintää horisontissa syväsataman vieressä. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus.

Uskomaton määrä putkilokasveja, näkinpartaisia, vesisammalia ja uhanalaisia vesikasveja selittyy ainakin sillä, että jokisuisto ja sen edustan riutat pitävät sisällään niin paljon erilaisia elinympäristöjä, että jokaiselle lajille löytyy oma ekolokeronsa. Joki on makeaa vettä, jokisuisto vähäsuolaista murtovettä (n. 1,7 promillea). Joesta löytyy virtaavaa vettä, suistosta kosteikkoja, hiekkasärkkiä, riuttoja, laguuneja ja sekä pehmeää että kovaa pohjaa, monilta eri syvyyksiltä. Jokisuistoja rakastavien vesisammalten tunnettu lajimäärä on viimeisen parin vuoden aikana lähtenyt huimaan nousuun, kun jokisuiston vedenalaista luontoa on alettu tarkemmin kartoittaa. Vesisammalista voi lukea englanniksi enemmän täältä.

Mitä monimuotoisempi ympäristö, sitä enemmän lajeja se pystyy ylläpitämään. Ihmispaineista huolimatta Tornio-Kemijoen suisto on uskomaton luonnon monimuotoisuuden keidas.

Essi Keskinen (Metsähallitus) ja Meri Kallasvuo (LUKE)

Kemin Ajoksen kaakkoispuolelta löytyy Perämerellä harvinaisia kallioita. Tällä alueella peruskallio on yleensä monen metrin moreenikerroksen alla. Ajoksen tuulivoimalat keinosaarillaan näkyvät taustalla. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus.