Metsähallitus merellä: EMMAt esittelyssä: Luonnontilaisuus

Maakrunnin länsipuolinen rehevä lahti pitää sisällään monia uhanalaisajeja. Kuva: Jaakko Haapamäki / Metsähallitus.

Krunnien saariston EMMA-rajaukset ulottuvat Ulkokrunnin ja sen kaakkoispuolen saarten ja Maakrunnin saaren ympärille matalaan veteen. Kartta: VELMU.

Krunnit - mikä uskomaton, luonnontilainen saaristo! Lähes sata vuotta suojelun piirissä olleet Ulkokrunni ja Maakrunni sijaitsevat keskellä pohjoista Perämerta - 20 km mantereelta länteen, 30 km Hailuodosta pohjoiseen, 40 km Perämeren kansallispuistosta etelään ja 20 km Ruotsin itärajalta itään. Alue on hankalasti navigoitavaa, koska matalikkoja ja karikkoja on paljon ja rantautuminen on monelta suunnalta lähes mahdotonta loivien ja matalien rantojen takia. Krunnien saaristo valikoitui EMMA-listalle (ekologisesti merkittävät vedenalaiset merialueet) mm. juuri luonnontilaisuutensa vuoksi. Lue lisää luonnontilaisuudesta täältä.

Runsas niitty hapsivitaa kasvaa hiekkapohjalla Ulkokrunnin eteläpuolella. Vidat kasvavat pinnanalaisista juurakoista ja versovat tasaisin välimatkoin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Mantereen iiläiset kävivät aikanaan saarilla hakemassa linnunmunia. Jossakin vaiheessa paikalliset itse huomasivat, että lintukannat alkoivat vähetä. He perustivat säätiön, ostivat saaret ja suojelivat ne käytännössä jo lähes sata vuotta sitten. Toinen maailmansota vain tunki väliin ja hidasti virallisen suojelupäätöksen voimaansaattamista aina vuoteen 1957 asti. Kyläyhteisön päätöksestä vuodesta 1936 lähtien Ulkokrunniin on saanut nousta maihin vain eteläkärjen Pihlajakarissa, jossa on vanha kalastajakylä. Saaren läpi pohjoiskärkeen kulkee polku, jota pitkin saa kulkea - muualle ei sitten saa astua jalallaankaan. Lue enemmän Krunnien historiasta täältä.

Krunnien kivisillä pikkuluodoilla pesii kesä-heinäkuussa paljon vesilintuja ja niille on maihinnousukielto sekä lähestymiskielto 100 m lähemmäs, etteivät linnut häiriintyisi. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus.

Ulkokrunnin saaressa on Oulun yliopiston Perämeren kenttäasema, entinen luotsila. Sinne pääsee käymään ja työskentelemään anottuaan luvan Oulun yliopistolta. Monet pikkusaarista ovat lintujen pesimäsaaria, joihin on tiukka maihinnousukielto ja lähestymiskielto heinäkuun loppuun asti. Yleisesti ottaen liikkuminen saarilla vaatii aina Maakrunnin säätiön hallituksen luvan. Maakrunnin säätiö hallinnoi Krunnien yksityistä luonnonsuojelualuetta ja tekee innokkaasti yhteistyötä niin yliopiston kuin esim. Metsähallituksenkin kanssa. Krunneilta käsin on kerätty valtakunnallista VELMU-dataakin (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma) jo yli vuosikymmenen ajan, ja tämäkin data on päätynyt SYKEn ja Metsähallituksen yhteistyössä tekemään EMMA-työhön.

Drone-kuva valkoisesta talosta ja varastosta, pöydästä pihalla ja joka suuntaan lähtevistä poluista

Perämeren tutkimusasema on entinen luotsila. Tämä osa Ulkokrunnin saarta on eniten käytössä, rannat ovat käytännössä luonnontilassa. Kuva: Eveliina Lampinen / Metsähallitus.

Saaret ovat siis saaneet nousta merestä ja kehittyä lähes kokonaan ilman ihmisvaikutusta jo pitkään. Saarilta löytyy valtavat määrät uhanalaista lajistoa - putkilokasveista (vain vesikasvit mainitakseni) upossarpio, nelilehtivesikuusi ja paunikko, kaloista meressä kuteva meriharjus ja siika. Uhanalaisista merenpohjan elinympäristöistä alueelta löytyy mm. näkinpartaisniittyjä. Ulkokrunnin eteläpuolisessa, tulevaisuudessa merestä nousevassa suuressa hiekkapohjaisessa laguunissa, pyörivät tennispallon kokoiset ahdinpallero-levät, jotka on luokiteltu tiedonpuuteluontotyypiksi.

Kasveja veden alla, oranssit lisääntymiselimet (pieniä palloja) erottuvat vihreistä versoista hyvin

Tiheällä näkinpartaisniityllä kohtaa harvinainen näky - Perämeren kesä ei useinkaan riitä lisääntymiselinten ilmaantumiseen näkinpartaisille. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Vaikka Suomesta ei löydykään Natura 2000 -luontotyyppiä ”1140 vuorovesivaikutteiset mutarannat” vuoroveden puutteen vuoksi, Krunneilta löytyy kymmeniä hehtaareja matalaa mutarantaa. Veden ollessa muutamankin sentin keskivedenkorkeuden alapuolella satoja metrejä tätä matalaa ja loivaa rantaa paljastuu ja vesikasvit jäävät kuiville. Pohjoisella Perämerellä vedenkorkeuden muutokset saattavat parin päivän sisällä olla jopa kahden, kolmen metrin luokkaa vallitsevan tuulensuunnan ja ilmanpaineen vaikutuksesta, ja Krunnien kaltaisella hyvin loivalla ja matalalla alueella peittyvän ja paljastuvan muta- tai silttirannan laajuus on valtava. Sen lisäksi, että tämä elinympäristö on omiaan kaikille saarten uhanalaisille vesikasveille, se myös ruokkii paikalla pysähtyviä, ruokailevia, pesiviä ja sulkasatoisia hanhia. Krunneilla on laskettu lintuja säännöllisesti jo lähes sadan vuoden ajan.

Krunneilta löytyy paljon hyvin matalaa ja loivaa rantaa, joka häilyy vedenpinnan ylä- tai alapuolella riippuen sen hetkisestä vedenpinnan korkeudesta. Kuva: Jaakko Haapamäki / Metsähallitus.

On hienoa, että paikallisyhteisö aikanaan ymmärsi tämän saariston arvon ja halusi suojella sen. Perämeren helmi, joka pikkuhiljaa nousee merestä ja jatkaa matkaansa läpi historian aina yhä enemmän luonnontilaisena.

Essi Keskinen

P.S.

Englanniksi Krunneista löytyy blogi täältä.

Täältä puolestaan löytyy lisää tietoa siitä, miten meriluontoa arvotetaan Zonation-analyysillä.

Lahonneita talonrötisköjä kivikkoisessa maisemassa

Ulkokrunnin eteläpäädyn kalastajakylän monet mökit ovat pahoin rapistuneet. Maakrunnin säätiö on talkoilla korjauttanut osan tuvista. Krunnit oli tärkeä tukikohta kalastajille heti saarten noustua merestä 1600-1700 -luvuilta lähtien. Kuva: Metsähallitus.

Valtavasti vesikasveja, pikkukaloja ja rehevää vesikasvillisuutta

Mutuja rehevän fladakasvillisuuden seassa Ulkokrunnissa. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus
.

Vesikasveja ja kivi hyvin matalassa veden alla, veden pinta näkyy alhaaltapäin

Matalilla mutarannoilla kasvaa paljon vesikasvillisuutta, jota mm. hanhet käyttävät ravintonaan. Kuvassa näkyy ainakin mutayrttejä. Kuva: Elina Keskitalo / Metsähallitus.