EMMAt esittelyssä: Merenpohjien eliöyhteisöt - Pohjoinen Luvian saaristo-Säppi-Räyhät

Räyhien upeat rakkohaururiutat tuovat mieleen tropiikin koralliriutat niin ulkonäkönsä kuin toiminnallisuutensakin puolesta. Molemmat muodostavat tärkeitä elinympäristöjä kaloille ja merten selkärangattomille eläimille. Kuva: Heidi Arponen/Metsähallitus.

Porin ja Luvian merialueilla sijaitsevat Säpin saari, Luvian pohjoinen ulkosaaristo ja Räyhien saariryhmä muodostavat luontoarvoiltaan merkittävän kokonaisuuden niin pinnan alla kuin päälläkin. Säppi ja pohjoinen Luvian saaristo ovat osa Luvian saariston Natura 2000 -aluetta, ja iso osa EMMA-alueesta kuuluu myös Selkämeren kansallispuistoon.

Pohjoisen Luvian saariston, Säpin ja Räyhien muodostama EMMA-alue. Kuva: Lasse Kurvinen/Metsähallitus.

Metsäinen Säpin majakkasaari hallitsee keskisen Selkämeren merimaisemaa suvereenisti, onhan se samalla alueen suurimpia saaria. Valkoinen ja siro Säpin majakka on rakennettu vuonna 1873. Museovirasto on määritellyt koko Säpin saaren majakkayhteisöineen ja luotsiasemineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Säpin saaressa sijaitsee myös vuonna 1959 perustettu lintuasema. Vuonna 1949 Säppiin siirrettiin mufloneita ja tällä hetkellä saarella laiduntaa noin 50 sarvipään joukko.

Ulkosaariston kirkkaissa vesissä rakkohaurut kasvavat yhdessä värikkäiden rihmamaisten levien kanssa. Kuva: Heidi Arponen/Metsähallitus.

Merenpohja Säpin lähivesillä on vaihtelevaa ja mosaiikkimaista, jonka seurauksena alueella tavataan niin pehmeiden pohjien putkilokasvivaltaisia yhteisöjä kuin avoimien kallio- ja moreenipohjien laajoja ja edustavia rakkohauruniittyjä. Myös monet rihmamaiset puna-, viher- ja ruskolevälajit viihtyvät ulkomeren reunan kirkkaissa vesissä.

Säpin saaren taskumaisissa lahdissa ja pehmeäpohjaisissa poukamissa kukoistaa putkilokasvien ja näkinpartaisten runsas kimara. Rannoilla tavataan esimerkiksi hapsi-, ahven- ja merivitoja,  merisätkimiä, hapsikoita ja hauroja sekä mukula- ja hapranäkinpartoja.

Aallokon piiskaamia merenpohjia peittävä epätasainen hiekkasorakerros näkyy pinnan päälle erikokoisina moreenisaarina ja -luotoina sekä niiden vaikeasti lähestyttävinä louhikkoisina kivikkorantoina.

Video: Säpin ympärillä kasvavat laajat ja edustavat rakkohauruniityt ovat rannikkomme hyväkuntoisimpia. Selkämeren muita merialueita paremman vedenlaadun johdosta rakkohauruja saattaa siellä tavata jopa 8-9 metrin syvyydestä. Kuvaus ja editointi: Heidi Arponen&Kevin O’Brien/Metsähallitus.

Pohjoinen Luvian saaristo on pienipiirteistä ulkosaaristoa, jossa suojaisten poukamien monimuotoiset näkinpartais- ja putkilokasviyhteisöt vaihtuvat ulkosaariston vedenalaisiksi lohkareriutoiksi, joilla tavataan edustavia punaleväyhteisöjä. Lukuiset punalevälajit, kuten punahelmilevä, haarukkalevä, liuskapunalevä, röyhelöpunalevä, sekä purppura- ja mustaluulevä ovat löytäneet ulkosaariston lohkarepohjilta oivallisia kasvualustoja. Kivikko- ja kalliopinnoilla elelee tasaisina mattoina sinisimpukoita. Alueella tavataan myös rantavyöhykkeen uhanalaisia lajeja, kuten nelilehtivesikuusi ja lietetatar.

Punainen, nimensä mukaisesti kärjistään haarova haarukkalevä (Furcellaria lumbricalis) on tyypillinen ulomman saariston punalevälaji. Kuva: Heidi Arponen/Metsähallitus.

Luvian saaristossa viihtyvät monet näkinpartaislajit, kuten mukulanäkinparta, karvanäkinparta ja merisykeröparta. Näkinpartaisten esiintyminen kertoo osaltaan veden hyvästä laadusta, sillä näkinpartaiset paitsi tarvitsevat valoa ja kirkasta vettä selviytyäkseen, niin ne myös puhdistavat parhaimmillaan itse fladan vettä sitomalla ravinteita ja muita aineita itseensä. Fladoista löytyy myös muita pehmeän pohjan kasvilajeja, kuten ahvenvitaa ja hapsivitaa. Yhdessä tiheä kasvillisuus muodostaa suojaisia elinalueita kaloille ja kalanpoikasille. Pohjakasvillisuuden suojissa elävät myös monet meren pienet selkärangattomat eläimet kuten siirat, katkat ja kotilot.

Mukulanäkinparrat (Chara aspera) muodostavat kauniin tummanvihreitä, lyhyitä ja tanakoita kasvustoja avoimelle hiekkapohjalle. Kuva: Heidi Arponen/Metsähallitus. 

Louhikkoinen ja kallioinen ulkosaaristo on linnustoltaan yksi Selkämeren arvokkaimpia alueita. Luvian saaristo on tärkeä sekä saaristolinnuston pesimäalueena että muuttolintujen levähdysalueena etenkin syysmuutolla.

Luvian saaristossa veneilevän on vaikea kuvitella, että kaikki ulkosaariston suuret saaret olivat asuttuja vielä sata vuotta sitten. Viimeiset ympärivuotiset ulkosaariston asukkaat lähtivät v. 1973 Pastuskeristä. Nykyisin saaristo on melko luonnontilaista ja vähän rakennettua.

Uhanalainen nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla) on arvoituksellinen rantakasvi. Joinain vuosina sitä löytyy Luvian saarten rannoilta, toisina vuosina taas kartoittaja vetää vesiperän löytämättä ensimmäistäkään. Kuva: Jamina Vasama/Metsähallitus.

Säpin saaren ja mantereen väliin jäävä Räyhien saariryhmä koostuvat matalista, luonnontilaisista pikkusaarista. Räyhillä on ollut merkittävä rooli entisaikojen kalastajille, sillä saarilla on ollut yksi Selkämeren merkittävimmistä kalamajojen keskittymistä. Nykypäivään asti on säästynyt neljä kalamajaa muistona alueen rikkaasta kalastushistoriasta. Matala merenpohja Räyhien ympärillä koostuu hiekkapohjasta kohoavista sora-kivikkoriutoista, joita peittävät tiheät rakkohauruniityt. Vahvoina jäätalvina ahtojäät raapivat osan riuttojen vedenalaisesta kasvillisuudesta pois, antaen näin leville uusia kasvualustoja seuraavaksi kevääksi. Pikkusaarten väleissä pehmeillä hiekkapohjilla kukoistavat monipuoliset putkilokasvien yhteisöt. Ahvenvita ja hapsivita ovat yleisiä lajeja, samoin pitkiä, kiehkuralehtisiä varsiaan kohti pintaa kurottelevat ärviät. Merihaurojen ja merihapsikoiden vaaleat juurakot suikertavat pitkin hiekkapohjaa, muodostaen laajoja heleänvihreitä kasvustoja. Myös mukulanäkinparrat ovat juurtuneet tiukasti Räyhien aallokkoisille hiekkapohjille.

Video: Räyhien pikkusaaret kätkevät ympärilleen rikkaan vedenalaisen maailman. Ilmasta katsottuna rakkohaurujen peittämät kivikkoriutat erottuvat selkeästi merenpohjasta. Kuvaus ja editointi: Heidi Arponen&Kevin O’Brien/Metsähallitus. 

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa 2018 haurupohjat ja punaleväyhteisöt luokiteltiin erittäin uhanalaisiksi eliöyhteisöiksi (EN). Haura- ja hapsikkapohjat arvioitiin silmälläpidettäviksi (NT) ja näkinpartaispohjat vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi.

Tiheitä kiertohapsikkaesiintymiä (Ruppia cirrhosa) kasvaa rakkohaurupensaikkojen seassa Räyhien hiekkapohjilla. Kuva: Heidi Arponen/Metsähallitus.

Selkämeren aallokkoisissa olosuhteissa tavallisen rakkohaurun (Fucus vesiculosus) ulkonäkö vaihtelee kookkaasta leveälehtisestä matalaan kapealehtiseen. Rakkohaurun voikin Selkämerellä helposti sekoittaa itämerenhauruun (F. radicans), mutta jälkimmäistä tavataan lähinnä pohjoisella Selkämerellä sekä Merenkurkussa, jossa se on vallitseva haurulaji. Kuva: Juha Hyvärinen.

Suomen kookkaimman meriäyriäisen kilkin (Saduria entomon) saattaa myös nähdä vaeltamassa pitkin Selkämeren hiekkapohjia. Kilkki on pimeiden, syvien pohjien yksinäinen saalistaja ja raadonsyöjä, jonka ruokalistalle kelpaa lähes kaikki eteen sattuva. Kuva: Heidi Arponen/Metsähallitus.

Heidi Arponen, meribiologi.

EMMA-teemablogit löydät täältä:

Mikä on EMMA?

http://metsahallitusmerella.blogspot.com/2020/05/emmat-esittelyssa-mika-ihmeen-emma.html

Luontyypit pinnan alla

http://metsahallitusmerella.blogspot.com/2020/05/emmat-esittelyssa-luontotyypit.html

Merenpohjan monimuotoiset eliöyhteisöt

http://metsahallitusmerella.blogspot.com/2020/06/emmat-esittelyssa-merenpohjien.html