Sataa sataa ropisee

Sinänsä sade ei haittaa vedenalaisia kartoitustöitä, mutta ei se kyllä mieltä ylennäkään. Kuva: Julia Honkanen / Metsähallitus

Viime viikolla kastuimme VELMU-maastotöissä joka päivä, enkä nyt tarkoita snorklausta, kahlausta saati sukellusta. Vesi tuli poikkeuksellisesti taivaalta. Tähän mennessä tänä kesänä sade on kastellut maastotöiden aikaan vain vähän, mutta vahinko otettiin kyllä takaisin moninkertaisesti viime viikon aikana.

Olen valittanut sateesta ennenkin. Kirjoitin siitä ihan blogin vuonna 2014. Ei se pelkkä sade sinänsä haittaa kun varusteet on hyvät, mutta kun niitä ei meinaa saada kuiviksi jälkikäteen. Lisäksi koko päivän kestävä sade kyllä vetää mielen apeaksi - aurinkoisella ilmalla on paljon mukavampi työskennellä. Kaikki tuntuu helpommalta. Kyllähän sää vaikuttaa ihmisen mielialaan, miksei myös työmoraaliin.

Loch Nessin vai Tuovulanjoen hirviö? Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Sataa... Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Julia nimesi viime viikon ”Vaasan häiriöviikoksi”. Tähän mennessä kaikki onkin onnistunut yllättävän helposti - olemme saaneet työskennellä auringonpaisteessa, tyynillä säillä, olemme päässeet isolla pakettiautolla rantaan asti, ihmiset ovat tulleet juttelemaan kiinnostuneina, työt ovat rullanneet. Viime viikolla emme meinanneet päästä veteen (muuta kuin sateen kautta). Pääsimme kyllä kartoitusalueita ympäröiviin ruopattuihin kanaviin, mutta emme niistä ruovikoiden läpi kartoitusalueiden avovesialueille. Löysimme kyllä parkkipaikan rannassa, mutta rantaa laidunsivat lampaat, ja aidan portti oli niin kaukana ruopatusta kanavasta, että SUP-lautojen kantaminen veteen asti kostean rantaniityn tai ruovikon läpi olisi aika ison vaivan takana. Pääsimme rantaan, mutta tuuli liikaa. Näimme avoveden lähellä, mutta meidän ja sen välissä oli 50 m lähes kolmimetristä ruovikkoa, ja lisäksi pysähtymiskielto ja maantien reuna-aita. Näkyvyys Vaskiluodon teollistuneilla, ruopatuilla ja rakennetuilla rannoilla oli hirveä (Secchi-syvyys vajaan metrin luokkaa) ja kaikkea kasvillisuutta peitti irtonainen ”hötö”. Suuri osa ahvenvidoista vaikutti niin huonokuntoisilta, että olivatkohan viimevuotisia?

Kyröjoen suiston vesi on kovin ruskeaa, mutta sieltä se pystykeiholehti vain ponnistaa! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Silti eteen osui kauniita jokisuistomaisemia, deltan ruovikoita ja labyrinttimaisia kaislikoita. Lumpeet, ulpukat, keiholehdet, sätkimet ja vidat kukkivat, vesimittarit mittailivat matkaa pinnalla. SUP-lauta soljui raukeasti tuulellakin, kun vain piiloutui kaislikon keskelle suvantokohtiin.

Tällä viikolla uusi yritys päästä ruovikoiden läpi avoveteen, nyt varustautuneena uusimmilla droonikuvilla.

Essi Keskinen

Sateiden välissä saatiin nauttia dramaattisista tummista pilvistä. Kun kumiveneellä hinaa SUP-lautaa ja kuljettaa kolmea luontokartoittajaa, akku hyytyy noin puolessa tunnissa. Silti se kannattaa, jos lautailijan voi viedä vastatuuleen kilometrin tai kahden päähän, ja hän voi palata takaisin autolle myötätuuleen kartoitusta tehden. Kuva: Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Vesimittarit mittaavat Kyröjoensuiston tyyntä pintaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sadepilvet ja niiden välistä paistava aurinko tekevät maisemasta erityisen hienon. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Palpakoiden lehdet muodostavat veden pinnan läpi nähtynä kuin aidan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Palpakot, pystykeiholehdet ja sinikaislat jättävät jokisuiston tyyneen pintaan juuri pilvien mentävän aukon. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Pystykeiholehden lehti on kuin mini-SUP-lauta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Haraa on heitetty paljon, kun näkyvyys on olematon eikä snorklaus tai kahlaus siksi onnistu. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sateen jälkeen lumpeenkukatkin näyttävät kyyristelevän märkinä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Hentovitaa ja mukulanäkinpartaa sameavetisessä lahdessa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus