Uhanalaisten luontotyyppien keskellä

Punanäkinparrat ja merinäkinruohot kurkottavat kohti pintaa. 

Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Suojaisat näkinpartaisniityt on määritelty uhanalaiseksi luontotyypiksi vuonna 2018. Enemmän Itämeren uhanalaisista luontotyypeistä voi lukea netistä.

Merenkurkussa työskentelyssä on se hieno etuoikeus, että usein pääsee snorklaamaan ja suppaamaan uhanalaisten luontotyyppien parissa. Viime viikon vietimme Raippaluodossa Västerfjärdenin lahtea kartoittaen. Suurimman osan lahden pohjasta peittävät nimenomaan suojaisat näkinpartaisniityt eli uhanalainen luontotyyppi.

Näkinpartaisniityltä löytyy usein myös kookasta hapsivitaa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Suojaisalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että alue ei ole suoraan tuulille alttiina vaan se on esimerkiksi lahti tai laguuni (flada) tai hiekkasärkän suojaama alue, jota aallot eivät suoraan pääse myllertämään. Näkinpartaisniitty saattaa koostua monista eri näkinpartaislajeista, mutta se voi olla myös yhden lajin dominoima.

Västerfjärdenissä vaihtelivat punanäkinparran valloittamat hieman syvemmät pohjat ja mukulanäkinparran kansoittamat matalat pohjat. Vesi oli kristallinkirkasta ja pohjaan asti näki helposti vielä yli kahden metrin syvyydelle (ei kuulosta ehkä kummoiselta, mutta kokeileppa tätä kun olet viimeiset viikot viettänyt jokisuistoissa, joissa näkyvyys loppuu kymmenen sentin syvyyteen).

Muutamat inventointipisteet on jo viety LajiGISiin (pinkit pisteet), loput odottavat vielä tallentamista maastolomakkeilta Excel-taulukoihin ja niistä tietokantaan. Kuva: Metsähallitus

Näkinpartaisniityt ovat kauniita. Mukulanäkinparta on kirkkaan heleänvihreää 10-20 cm korkeaa niittyä, jossa kesän edetessä pystyy paljain silmin näkemään kirkkaanoranssit lisääntymiselimet. Punanäkinparta on suurta ja robustia, jopa puolimetriseksi kasvavaa näkinpartaa, joka nimensä mukaisesti voi olla kauniin punaista (se voi olla myös kirkkaan vaaleanvihreää). Näkinpartaisten ominainen tuoretta kurkkua muistuttava tuoksu tulee nenään kauempaakin, jos näytteitä nostaa pintaan.

Näkinpartaisniityt muodostavat tärkeän elinympäristön monelle lajille (mm. selkärangattomille ja pikkukaloille), ne stabiloivat eli sitovat pehmeää mutapohjaa paikoilleen ja kirkastavat vettä käyttämällä siitä ravinteita ja hillitsemällä pohjan pöllyämistä.

Näkinpartaisniittyä parhaimmillaan, tässä tapauksessa Mikkelinsaarilta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Näkinpartaisten kanssa voi usein kasvaa myös monia muita lajeja. Merinäkinruoho viihtyy hyvin pehmeillä ja ravinteisilla pohjilla ja kertoo rehevistä vesistä. Hapsivita ja ahvenvita ovat vitojen perheeseen kuuluvia jokapaikanhöyliä, jotka usein pistävät esiin näkinpartaisten välistä. Myös merisätkimen löytää usein punanäkinpartojen kansoittamalta pohjalta.

Koska suojaisat näkinpartaisniityt ovat uhanalaisia (vaikka niittyjen yksittäiset lajit eivät olekaan), Metsähallituksen meritiimi on myös kokeillut punanäkinpartaisten siirtoistutusta (siitä voit lukea enemmän täältä).

Päivän työt alkamassa Västerfjärdenissä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Merenkurkun siirtolohkareet ovat aina yhtä vaikuttavia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Suojaiset näkinpartaisniityt viihtyvät monenlaisissa lahti- ja laguuniympäristöissä kaikenlaisilla pohjilla täysin pehmeästä muta- ja liejupohjasta siltti-, hiekka- ja sekapohjille, mutta ne voi tuhota nopeasti ruoppauksella tai varomattomalla ankkuroinnilla. Jos siis mietit, pitäisikö mökkiranta ruopata, vaikka sieltä löytyy näkinpartaisia, harkitse ennemmin vaikka pidemmän laiturin rakentamista tai mökkinaapurin kanssa yhteistä laituria. Ihmispaineiden vaikutuksesta merilajeihin ja -luontotyyppeihin voit lukea enemmän vaikka täältä.

Essi Keskinen

Punanäkinparrat voivat olla nimensä mukaisesti punaisia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Merinäkinruoho on hieman piikikäs, hapero vesikasvi, joka pitää mutapohjasta ja runsaista ravinteista. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus