Päiväni kasvinkannattimena

Punanäkinpartaiset ovat valmiita siirtymään uuteen kotiinsa SUP-laudan päällä. Kuva: Anette Bäck / Metsähallitus

 

Miksi punanäkinpartaa (Chara tomentosa) pitäisi siirtää yhdestä laguunista toiseen? Se on yleinen laji, ei toimita sen kummempaa virkaa kuin muutkaan näkinpartaislajit ja sitä esiintyy lähes kaikkialla.

Paino edellisessä virkkeessä on nyt sanalla LÄHES. Joistakin laguuneista näkinpartaiset (Chara) jostakin syystä puuttuvat.

Punanäkinparta on nimestään huolimatta suurikokoinen viherlevä. Se sitoo pehmeää pohja-ainesta hyvin, kirkastaa vettä, kuluttaa vedestä ravinteita ja toimii myös sekä kalojen kutualustana että esim. selkärangattomien pikkueläinten elinympäristönä.

Roligropenin kluuvi (merestä täysin irti kuroutunut laguuni eli fladan viimeisin vaihe) kunnostettiin aiemmin Merenkurkussa, mutta sieltä ei löytynyt punanäkinpartaa. Kluuvi on pehmeäpohjainen ja melko sameavetinen, mutta kalat pitävät sitä hyvänä kutualueena (Luonnonvarakeskuksen Luken mittaustulokset kertovat tästä). Jos kluuviin saisi leviämään vielä suurikokoista punanäkinpartaa, tai mitä tahansa näkinpartaa, lammikosta saattaisi tulla vieläkin houkuttelevampi sekä kaloille että muulle vedenalaiselle luonnolle. Alueen luonnonkirjo eli monimuotoisuus lisääntyisi.

Kenkälaatikosta saatiin oiva äyskäri punanäkinpartaisten kaapimiseen mutapohjalta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mutapohjalta oli helppo kaapia istukkaita. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Toimeen siis! Erikoissuunnittelija Anette Bäck Meritiimistä etsi aikaisempien kartoitustulosten perusteella alueita, joilla kasvaa laajalti näkinpartaisleviä. ELY-keskukselta ja maanomistajalta kysyttiin lupa versojen siirtoon ja päivä merkittiin kalenteriin.

Minä matkustin tekemään varsinaista siirtoa Anetten kanssa. Koska Suomessa ei ole vielä siirtoistutettu näkinpartaisia, menetelmä piti miettiä alusta lähtien tyhjästä. Ruotsissa näkinpartaisistutusta on kokeiltu, joskin melko heikolla menestyksellä. Toisaalta näkinpartaiset ovat suhteellisen yleisiä (vaikka suojaisat näkinpartaisniityt ovatkin uhanalainen luontotyyppi), joten pienellä määrällä kokeilu ei aiheuta lajeille vaaraa.  

Toimeen siis! Etsimme kahlaamalla ja sup-laudalla kulkien näkinpartaisia sieltä, mistä niitä viimeksi oli kartoitusten perusteella löytynyt, ja mistä ELY-keskuksen ja maanomistajan lupa antoi meidän poimia niitä. Jostain syystä alueen ekologia oli muuttunut niin täysin, että lahdesta löytyi vain hauraa (Zannichellia ssp) ja karvalehteä (Ceratophyllum demersum). Molemmat lajit viihtyvät hyvin pehmeillä mutapohjaisilla ja rehevillä alueilla, karvalehti on peräti rehevöitymisen indikaattorilaji eli kertoo rehevöitymisestä. Jotakin on siis muuttunut ja näkinpartaiset olivat hävinneet.

"Saisiko teille olla hieman punanäkinpartaista ja mutaa?" Kuva: Anette Bäck / Metsähallitus

Siirtyneet seitsemisenkymmentä kiloa mutaa, vettä ja näkinpartaisia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Näkinpartaisia lähdettiin etsimään muualta, ja eräästä lahdesta löytyikin valtavat määrät punanäkinpartaa. ELY-keskukselle lähti pikakysely tarvittavasta luvituksesta, ja seuraavana päivänä tuli tieto - lupaa ei tarvita, koska laji on yleinen emmekä poista sitä niin suuria määriä, että sillä olisi merkitystä alueen ekologialle.

Toimistossa mietitty menetelmä toimi maastossa hyvin. Sopivankokoisesta muovilaatikosta (kenkälaatikko) poistettiin toinen lyhyt pääty, ja tätä näin muodostunutta ”äyskäriä” käytettiin lapioimaan kenkälaatikollinen mutaa ja punanäkinpartaisia. Tällä ”äyskärillä” lasti saatiin varovasti siirrettyä ehjään laatikkoon, kansi päälle, ja laatikko SUP-laudan päällä maalle. Laatikoita mahtui yhteen pelastautumispukupussiin kolme kerrallaan, ja juuri tuon verran kaksi naista yhdessä pystyi kerrallaan kantamaan lahdelta tietä pitkin autolle, ajamaan autolla kohdekluuvin lähelle, ja kantamaan kassit taas autosta kosteaa rantaniittyä pitkin, sitten metsän halki ja lopulta rantaruovikon reunaa pitkin kluuvin rannalle. Yhdessä kantaminen ei ollut helpointa poluttomassa metsässä, ja reissuja jouduttiin tekemään kolme, mutta lopussa kiitos seisoi - kaikki kahdeksan laatikkoa oli kannettu kluuvin rannalle, yhteensä n. 1,5 m² punanäkinpartaa. Kilomäärällisesti mutaa, vettä ja punanäkinpartaisia siirtyi lahdelta kluuville arviolta 60-70 kg.

Ainoana kiusana painavien laatikoiden lisäksi olivat hyttyset... Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Istutus sujui helposti - laatikot työnnettiin sopivalle kohdalle SUP-laudan päällä, pohjaan kiinnitettiin rautalangoilla metallinen neliö istutuskohtien löytämiseksi myöhemmin, ja laatikolliset kaavittiin varovasti metallineliöiden sisään niin että versot pysyivät edelleen kiinni mudassa juuria muistuttavilla vaaleilla osillaan. Istutuspaikkojen koordinaatit otettiin ylös ja työ kuitattiin tehdyksi sen jälkeen, kun mutaiset pelastautumispuvut oli pesty.

Siirtoistutettuja näkinpartaisia seurataan ensimmäisenä kesänä kuukauden välein, sen jälkeen vuosittain. On kyllä mielenkiintoista nähdä, lähtevätkö nämä monivuotiset näkinpartaislevät leviämään istutuskluuvissa.

Essi Keskinen

P.S. Jos haluat tietää, miltä punanäkinpartainen näyttää veden alla, kurkkaa Metsähallituksen tiedote asiasta. Istutusolosuhteiden veden väri ei suosinut valokuvaamista 😆

https://www.metsa.fi/tiedotteet/metsahallituksen-meritiimi-kokeilee-nakinpartaislevien-ennallistamista-istuttamalla-merenkurkussa/