Sinileväkukinnat muistuttavat Itämeren heikosta tilasta

Suomenlahdella sinilevien määrä on vähentynyt muutaman viikon takaisesta ja valtavia lauttoja ei enää juurikaan ole. Kuitenkin edelleen sinilevää on havaittavissa sekoittuneena meriveteen ja tämä näkyy erillisinä ”hippuina” vesimassassa. Vaikka ainakin toistaiseksi laajat lautat ovat aallokon ja tuulen  johdosta hajonneet, välillä pieniä pintakukintoja silti osuu merillä liikkuessa eteen. Parempi silti näin, sillä muutama viikko sitten ei pääkaupunkiseudun edustan merialueella löytynyt sinilevätöntä vettä lainkaan.

Sinilevien massaesiintymät eli sinileväkukinnat ovat erittäin harmillisia ja rajoittavat suuresti veden käyttöä sekä ovat myös esteettinen haitta. Hyvin runsaat esiintymät ovat myös esteenä luontokartoittajien työlle, sillä ne haittaavat näkyvyyttä vedessä ja pahimmassa tapauksessa estävät sukeltamisen. Aivan puuroisissa vesissä, joissa näkyvyys on erittäin huono ja sinilevämyrkyt mahdollisia, ei sukelleta. Lievästi sinileväisissä vesissä on kuitenkin välillä välttämätöntä sukeltaa, jotta kartoitustyö saadaan hoidettua. Tällöin olemme erittäin varovaisia ja sukelluksilla pidetään regulaattori visusti suussa ja maski silmillä. Näin mahdollisesti myrkyllisten sinilevälajien muodostamista lautoista ei pääse myrkkyjä sukeltajan silmiin ja hengitysteihin. Sinileväinen vesi on ollut helteillä myös erittäin piinaava kumppani. Mikä olisikaan ihanampaa kuin hikisenä töiden lomassa pulahtaa hetkeksi veteen viilentymään! Mutta pahimpien sinilevälauttojen ympäröimänä ei auta muu kun kärvistellä veneessä kuumissaan ja harmitella Itämeren huonoa tilaa.

Sinilevälautta. Kuva: Jamina Vasama / Metsähallitus

Sinilevälajeja on maailmassa noin kaksi tuhatta ja ne kuuluvat normaaliin eliöstöön sekä järvissä että merissä. Sinilevät eivät nimestään huolimatta ole leviä vaan itseasiassa bakteereja. Ne ovat vanhimpia eliöitä maapallolla.  Ongelman ne muodostavat vain kun otolliset olosuhteet saavat ne lisääntymään räjähdysmäisesti. Sinileville otolliset olosuhteet koostuvat pitkistä lämpimistä jaksoista, jolloin niiden kasvu ja jakautuminen on nopeaa, mutta tärkeämpi kasvuun vaikuttava tekijä on veden ravinnepitoisuus. Eli käytönnössä tärkeimpien ravinteiden, typen ja fosforin, suuri määrä vedessä. Ja niitähän Itämerestä löytyy. Itämeren valuma-alueella asuu lähes 90 miljoonaa ihmistä ja maataloustuotantoa on paljon. Maatalous onkin suurin Itämeren ravinnekuormittaja. Tämän vuoden sinilevälauttojen suureen määrään on vaikuttanut myös vuonna 2016 alkanut kumpuaminen eli fosforirikkaan veden nouseminen syvänteistä pintaveteen. Laajoja sinilevän massakukintoja muodostavat Itämeressä pääsääntöisesti kaksi lajia: Aphanizomenon flos-aquae ja Nodularia spumigena. Tämän lisäksi massaesiintymistä löytyy usein myös Anabaena lemmermannii –sinilevälajia, vaikkakin sen määrä on usein pienempi. Sinilevät eivät myöskään kuki, vaikka yleisesti puhutaan sinileväkukinnoista. Nehän ovat bakteereja, joten niiden solut ainoastaan jakaantuvat itsensä kopioiksi ja lisääntyvät näin niin valtavasti, että tulevat silmillä nähtäviksi lauttamassoiksi.  

Sinilevää veden pinnassa. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.

 Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Kun epäilee sinilevää olevan vedessä voi kepillä koittaa tökkiä vettä. Jos levä ei tartu keppiin, voi kyseessä olla sinilevää. Jos levä taas tarttuu keppiin, on kyseessä oletettavasti täysin harmitonta rihmalevää. Vettä voi ottaa myös juomalasiin, sekoittaa ja antaa sen seistä noin tunnin ajan. Sinileväsoluilla on omat kellukkeensa, kaasurakkuloita, joiden avulla ne nousevat juomalasissa pintaan. Kuva: Jamina Vasama / Metsähallitus

Sinilevät voivat tuottaa haitallisia hermo- ja maksamyrkkyjä ja vaikka kaikki lauttoja muodostavat sinilevälajit eivät tuotakaan myrkkyjä, on sinilevälauttoihin aina suhtauduttava varauksella, sillä myrkyllisyyttä ei voida varmistaa muuta kuin laboratoriotesteillä. Älä siis ui sinileväisessä vedessä tai juo tai käytä sitä löyly- tai tiskivetenä. Erityisen huolellinen kannattaa olla pienten lasten ja lemmikkieläinten kanssa, jotka ovat herkkiä myrkyille ja voivat juoda sinileväistä vettä. Liian hysteeriseksi ei kannata kuitenkaan tulla ja lopettaa uimista ja veden käyttöä kokonaan. Kun sinilevää on haitallinen määrä vedessä, sen kyllä huomaa paljailla silmillä vihreänä, kellertävänä tai sinisenä mattona tai puurona vedessä. Vältä tällöin veden käyttöä ja runsaan esiintymän jälkeen odota päivä tai pari myös lautan kadottua varsinkin suojaisissa lahdissa, jotta mahdolliset sinilevämyrkytkin ehtivät kadota vedestä.

Kuvassa Anabaena lemmermannii –sinilevälaji. Tällä soluketjuja muodostavalla mielenkiintoisella lajilla on kolmenlaisia soluja. Yhteyttäviä soluja, typensidontaan erikoistuneita soluja sekä niin kutsuttuja kestosoluja, jotka kestävät kylmyyttä, kuivuutta ja huonoja kasvuolosuhteita. Ne voivat säilyä vuosia ”nukuksissa” ja kun olot ovat suotuisat kasvulle, ne aloittavat jakautumisen ja uuden kukinnan. Kuva: Essi Lakso.

Lopuksi vielä: Mitä voin tehdä itse Itämeren rehevöitymisen parantamiseksi? Itämeren suurin ravinnekuormittaja on maatalous ja maatalouden peltopinta-alasta yli 70% käytetään lihantuotantoon eli käytännössä eläinten rehuksi. Lihansyönnin vähentämisellä voi siis oikeasti auttaa ja pienikin lihansyönnin vähentäminen on aina eteenpäin. :)

Luontokartoittaja Essi Lakso

Lähteet: 

jarviwiki.fi
luontoportti.com/suomi/fi/itameri/sinilevat
ely-keskus.fi/web/ely/levatilanne