Metsähallitus merellä

“Missä on se paikka, jossa on niitä akvaarioita?”

Metsähallitus Kotkan meripäivien Itämerikylässä

Kotkan meripäivillä järjestetty Itämerikylä on selvästi vuosien saatossa vakiinnuttanut paikkansa kävijöiden tietoisuuteen. Sen verran taajaan kyseltiin infotiskiltä ohjeita festarialueen reunamilla sijaitsevaan telttaamme. 

Tänäkin vuonna Kylään oli kokoontunut suuri joukko asiantuntijoita aina lasten luontokoulusta  jätevedenkäsittelyn asiantuntijoihin jakamaan tietoa tiedonjanoiselle kansalle. Ja missä meri, siellä tietysti myös iloinen ja alati vaihtuva kokoonpano Metsähallituksen meribiologeja!

Reippaat ja rehdit meritietopankit Timo, Jamina ja Jyri valaisemassa kansaa

Monet osasivat jos alueelle sisään astuttuaan kysyä neuvoa kalojen ja muiden meriolioiden luokse ja meiltähän tietysti niitä paljon udeltuja akvaarioita löytyi. ”Pahoinvoivassa Itämeressä” lapset saivat kummeksua vedessä höllyviä roskia ja sameaa vettä. Sen sijaan ”Hyvinvoivan Itämeren” -akvaariossa vesi oli kirkasta ja lajikirjo monimuotoista.

Pahoinvoivaan mereen oli koottu myös ihmisen Itämereen tuomia uusia tulokkaita. Näytillä oli vieraslajeja piikkimonneista vaeltajasimpukoihin sekä uutiskynnyksenkin toisinaan ylittäneitä Itämerta pikavauhtia valloittavia mustatäplätokkoja. Kaukasin retkikunta koostui Saaristomereltä tuoduista liejutaskuravuista, jotka pääsivät matkan varrella lepuuttamaan kaikkia neljää jalkapariaan yöpymällä erään helsinkiläiskeittiön jääkaapissa.

Kyseinen rapu ei nyt mielellään esiintyisi

Kaikkein hyvinvoivimpia tuntuivat silti olleen ahvenet, jotka yön tunteina tyhjensivät allasta muista näyttelykohteista. Kyseisten ahmattien akvaariosta harvenivat pienemmät näyttelykumppanit päivä päivältä.

Jaa missä ne kolmipiikin poikaset?  Miä en on kyllä nähny. Kysäseppä viä Raimolta.

Akvaarioiden lisäksi tilavaan telttaamme oli kasattu hengästyttävän paljon tietoutta ja tekemistä jokaiselle ikäpolvelle. Yhdessä nurkassa askarreltiin limaa samalla kun viereisellä ruudulla pyöri reaaliaikainen kartta Itämeren laivaliikenteestä. Toisessa kulmassa oli löhöilytilaa ja lastenkirjoja, joita olivat kuuntelemassa myös kaksi lukukoiraamme. Kävijöille avattiin myös jäteveden puhdistusta ja ruokavalion vaikutuksesta Itämeren rehevöitymiseen.

Luottavaisimmat saivat myös jättää pehmolelunsa yökyläilemään luoksemme ja tutustumaan pyjamabileiden ohessa lähemmin meren saloihin.

Maiju tutustuttaa Amandalle kaloja

Asiakasrajapinnassa työskentelyssä meribiologi sai tälläkin kertaa varautua keskustelemaan niin kuivakäymälöistä kuin eläkkeiden verotuksestakin. Pahin sinileväkesä 20 vuoteen kuitenkin herätti odotetusti kansassa eniten keskustelunavauksia. Nytkin tarjolla oli samaa lohtua ja realismia mitä aikaisemminkin: tilanne on kehno, mutta suunta on oikea.

Päivän tietoiskuna vielä rautalankana pähkinänkuoressa siis: omat rantavetemme olemme itse rehevöittäneet ja jokainen voi auttaa lisäämällä kasvisten ja Itämeren kalan kulutusta ruokavaliossaan. Ihan kaikesta ei voi syyttää, entistä poliitikkoa lainaten, Venäjää, Venäjää ja Venäjää. Vaikka monenkin itämeren alueen maan valumavesissä on vielä työnsarkaa niin hoidetaanpa nyt ihan ensiksi omat rantamme kuntoon.

Lähtökohtaisesti meripäiväkansa oli kuitenkin ihailtavan valveutunutta Itämeren haavoittuvuuden ja suojelun suhteen. Osasivatpa useimmat jopa nimetä rakkohaurun (vanhalta nimeltään rakkolevän) puhtaasta vedestä kertovaksi lajiksi. Tutumpien lajien ohella monet kokeneemmatkin merenkävijät innostuivat nähdessään ensimmäistä kertaa jalallaan kitusiinsa planktonia hamuilevan merirokon. Suursuosikki olivat myös tuikitavalliset polyypit ja niiden pyyntilonkeroiden tutkailu mikroskoopin lävitse.

 

Polyypit lähikuvissa

Sunnuntaina oli aika purkaa teltta ja päästää reippaat ihmiset kotisohvilleen ja laiskanpulskeat ahvenet takaisin karuun todellisuuteen pois valmiiksi katetun meribuffetin äärestä.  

"Jatkakaa hienoa työtä" -toivotti muuan asiakas lähtiessään. Ja tätähän on hieno jatkaa. Kiitos Meripäiville upeista puitteista ja iso kiitos koko Itämerikylän poppoolle. Tästä jatketaan ensi vuonna. Entistä isommin.

Lari,

Luontokartoittaja

Iltasadun aika