Saaristomereltä Selkämerelle

Korpoströmin tiimin kesä on alkanut kahden kuukauden puuhastelulla Saaristomerellä, ja jatkuu nyt muutaman viikon ajan Selkämeren seudulla. Selkämeren ensimmäinen kenttätyöviikko on nyt takana, ja joitain eroja olemme jo saaneet huomata kahden merialueen välillä. Jo merialueiden nimet antavat vihjeitä alueiden eroista. Saaristomeri on nimensä mukaisesti varsin suojaista ja runsassaarista seutua, ja ulkomerelle saa ajaa veneellä jopa yli tunnin matkan. Selkämerellä saaria on vain rannikon tuntumassa, eivätkä väylät ole samalla tavalla saariston suojissa. Keskimäärin Saaristomeri on myös Selkämerta matalampi – Saaristomeri on vain 23m syvä, kun taas Selkämeren keskisyvyys on noin 60 metriä. Tämä ei luultavasti tule kovin paljoa näkymään töissämme, sillä Selkämerellä joudumme pysyttelemään enimmäkseen rannikon tuntumassa. Meriveden suolapitoisuuden ero alueiden välillä on keskimäärin 0,1 %.

Vaikka Saaristomeri onkin Selkämerta suojaisampi meri, Saaristomerellä työskennellessämme myös sääolosuhteet olivat suotuisat. Heinäkuun helteet eivät välttämättä tuntuneet kuivapukusukeltajista kovinkaan miellyttäviltä, mutta hyvällä säällä kenttätöitä oli mukava tehdä, eikä juurikaan tarvinnut turvautua ”huonon sään paikkoihin” töitä suunnitellessa. Ulkomerellä työskennellessämme vastassa on ollut useamman kerran myös uteliaita hylkeitä, jotka ovat kuitenkin pysytelleet turvallisen matkan päässä sukeltajien ja veneilijöiden kameroista.

Saaristomeren tyyneyttä. Elli Leinikki / Metsähallitus

Sinisimpukoita ja haarukkalevää Ytterlandilla. Aleksi Leinikki / Metsähallitus

Jo ensimmäisen Selkämeri-viikon aikana olemme huomanneet olevamme paljon enemmän tuulen armoilla. Tuuliolosuhteiden vuoksi ensimmäiset kenttäpäivämme ovatkin keskittyneet Reposaaren edustalle. Kokemäenjoen edustalla sukellettaessa, videoidessa ja harattaessa pohja on ollut pääosin mutaa ja näkyvyys kehno. Lajisto on joen vaikutuksesta johtuen makrofyyttipainotteista, ja pohjalta on löydetty suursimpukoita, jotka ovat saaneet tiimimme simpukkanörtit innostumaan. Olemme havainneet järvi- ja jokisimpukoita, mutta toistaiseksi emme ole löytäneet uhanalaista vuollejokisimpukkaa (Unio crassus), jonka kanta Kokemäenjoessa on vahva.

Haran heittoa Reposaaressa. Elli Leinikki / Metsähallitus

Ensimmäisellä Selkämeri-viikollamme pääsimme yhtenä avoimemmalle merelle. Ensimmäiset kohteemme sijaitsivat Pietarmerellä, Luvian edustalla. Pinnan alle pääsy tuntui suorastaan helpottavalta – vastassa oli ainakin kahden metrin näkyvyys ja hiekkapohja. Sukelluksen edetessä pohja muuttui kivikkoisemmaksi, ja näkyviin tulivat runsaat rakko- ja itämerenhaurut. Miellyttävän sukelluksen jälkeen siirryttiin lounastauon jälkeen seuraavaan kohteeseen. Tuuli oli tässä vaiheessa jo hieman noussut, mikä vaikutti jonkin verran seuraavan linjan sijoittamiseen. Sukelluksen aikana tuuli yltyi niin voimakkaasti, että tiimimme toinen vene varoitti ”yli metrin korkuisista aalloista”. Sukellukselta palattiin rauhallisesti takaisin Reposaareen suojaisaa reittiä. Olimme saaneet ensikosketuksen Selkämeren vaativista tuulioloista. 

Haurua Vähä-Pietarin edustalla. Elli Leinikki / Metsähallitus

Elli Leinikki, luontokartoittaja. Aleksi Leinikki / Metsähallitus