Syysilloissa jotkut vielä jatkavat kenttätyötä

Kuten edeltävänäkin vuotena tähän aikaan, alkaa kasvillisuusinventointien maastokausi lähestyä loppuaan ja henkisesti voi valmistautua ainakin sen osalta talviteloille. Mutta kun yhdet lopettelevat aloittelevat vasta toiset.

Viime vuoden tapaan Kvarken flada hankkeessa käynnistyy mitä intensiivisin viiden viikon kenttäputki Valassaarilla. Edeltävänä kautena Valassaarilla rengastettiin 60 lepakkoa, neljää eri lajia. Tänä vuonna pyyntiaikaa on aavistuksen pidennetty, pyydysten sijoittelu on entistä tarkempaa ja suunnitellumpaa viimevuotisten tulosten ja kokemusten pohjalta.

Pikkulepakon selkäpuolelle liimataan lähetin,  jotta sen liikkeitä pystyy seuraamaan    Kuva: Nicklas Fritzén

Harppupyydyksen sommittelua   Kuva: Nicklas Fritzén

Asialleen omistautunut asiantuntijajoukko aloittaa työt illan hämärtyessä ja lopettaa kun aamu alkaa näyttää ensimmäisiä merkkejään. Lepakoiden ollessa yöaktiivisia on luonnollisesti paras aika niiden pyytämiseen yö. Lepakoita voidaan pyytää erilaisilla verkkojen tapaisilla ansoilla. Ansat käydään tarkistamassa säännöllisin tihein välein. Hankkeessa kartoitetaan pikkulepakon syönnösreittiä, joka hypoteesimme mukaan kulkee Merenkurkun ylitse.

Jotta saisimme varmuuden teoriamme paikkansapitävyydestä, on työt jo aloitettu hieman aiemmin. Ruotsin Merenkurkun puoleiselle rannikolle on asennettu muun muassa majakoihin antenneja. jotka nappaavan signaalin ohiliitävästä pikkulepakosta, jonka selkään olemme liimanneet pienen lähettimen. Näiden antennien pystytys ei olekaan ollut mitä helpoin tehtävä alkaen jo tavaran toimittajan vaikeuksista toimittaa meille tarvittavia välineitä.  Ei ole myöskään sallittua noin vain kiinnittää antenneja vieraan valtion alueelle ja tiettyihin strategisesti tärkeisiin rakennelmiin, lupien hankinta on ollut aivan oma projektinsa.

Näillä antenneilla kukaan ei livahda meiltä ohi!     Kuva: Pekka Bader

Antennit ovat 2,7m pitkiä ja ne ovat yhdistetty suurehkon ruokapöydän kokoiseen aurinkopaneeliin sekä 30kiloa painavaan akkuun. Monet majakoista, joihin antennit sijoitetaan, eivät ole oikein luotuja siihen, että valtavia painavia esineitä ripustetaan niiden ylimpiin kaiteisiin. Luontoäitikään ei aina ollut puolellamme puhaltaen 13m/s, jolloin ei enää keikuta korkealla yläilmoissa kapeiden kaiteiden takana, vaikka turvavaljaat ovatkin käytössä. Tämä työskentely on vaatinut vinssejä, itsensä ylittämistä (korkeanpaikankammo) sekä pellepelottomuutta.


Roosa

Kun antenni vihdoin on saatu ylös mallaillaan sitä vielä kohdilleen, maasta käsin.  Kuva: Nicklas Fritzén

 Nyt ensimmäiset urheat yökukkujat ovat viettäneet viikon Valassaarilla ja saldona tällä hetkellä kolme pikkulepakkoyksilöä, joista yksikään ei ollut tähän mennessä rengastettu. Muitakin lepakoita tavattiin, joista mukavana jälleennäkemisenä yksi viime vuonna rengastetuista isoviiksisiipoista.

Hiukan erilaista meri-inventointia tulossa siis.  Jännityksellä odotetaan, mitä tulevat työt tuovat tullessaan.

Antenni on vihdoin kohdillaan, niin myös aamun ensimmäiset valonsäteet   Kuva: NIcklas Fritzén