Etelä-Suomessa on superliikkuva kartoitustiimi!

Ja näin on 31-tiimiltä eli Metsähallituksen liikkuvalta vesiluonnon kartoitustiimiltä ensimmäinen kenttäkuukausi Itäisen Suomenlahden meritiimin kanssa yhteiseloa elellen viittä vaille paketissa. Liikkuva yksikkö on perustettu tänä vuonna, ja kolmeykkösten tehtäväkenttänä ovat kolmen Metsähallituksen eteläisimmän vesiluontoyksikön vastuualueet, ja niillä meille jyvitettyinä ne Natura -luontotyyppialueet joiden kartoituksissa on aiemmilta vuosilta täydentämisen varaa.

Meitä kolmeykkösiä on neljä, allekirjoittanut eli AnnaS, AnnaL, kovaa vauhtia suomalaistumassa oleva merentakainen vahvistuksemme Luke, sekä toinen oiva suunnittelijamme Jamina. Ja hommahan alkoi sillä, että kesäkuun alussa ensin Jamina ja reilua viikkoa myöhemmin muista hommista vapautuneena allekirjoittanut saimme ohjeet ”tuossa alueet, suunnitelkaa mitä siellä tehdään ja koska, ja haalikaa muilta tiimeiltä kamat sitä varten”. Haalimisessa olikin hiukan haasteita, mutta sopu siinäkin sijaa antaa ja käymme yhdessä ain kunnes ei käydä enää ja sitä rataa, eikös. Pitkästä virrestä lyhyesti, kamat on saatu ~kasaan (tässä kohtaa ei ole virhelyöntiä).

Roudaa roudaa roudaa. Tarvittavien varusteiden määrä on runsas, ja logistinen säätäminen on yksi monipuolisen toimenkuvan perusominaisuus. (kuva: Metsähallitus/Anna Soirinsuo)

Meritiimien työssä tämän vuoden painotus on fladoissa eli matalissa umpeenkasvavissa merenlahdissa, sekä hiekkasärkissä. Kolmeykköstiimin painotus on näistä etenkin ensimmäisissä. Olemme käyneet paikoissa joissa harva merellä liikkuja on koskaan tullut käyneeksi, mikäli asiat ovat luistaneet suunnitelmien mukaan. Fladat ovat kuitenkin erityisen tärkeitä alueita monille suojaisaa ympäristöä kaipaaville kasveille, kalanpoikasille ja vesilinnuille. Meidän kartoituksemme koskee vesistöjen luontotyyppejä, ja määritys tapahtuu droppikameralla eli kaapelin päässä laskettavalla kameralla, sekä snorklaten/laitesukeltaen. Tämänvuotisen painotuksen johdosta etenkin ensimmäistä on päästy makustelemaan enemmänkin.  

Toisinaan fladoja tutkiessa vettä näkyy veneen ympärillä – tai alla – melko niukasti. (kuva: Metsähallitus/Jamina Vasama)

Oma mielipiteeni useiden fladojen jälkeen on, että ne ovat uskomattoman kauniita, ja lajisto on paljon mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi ulkomeren kalliorannoilla. Olemme saaneet myös eräiden muiden alalla toimivien tahojen innoittamana käyttöömme aivan mahtavan fladakartoitusvälineen, sup-laudan! Eniten fladojen viehätystä nimittäin vähentää potkurin tai snorklaajan pöyhäisemä pohjamuta, ehkä universaaleimmin fladojen perusominaisuuksia kuvaava ominaispiirre. Pehmeääkin pehmeämpi pohja.

Fladojen eliöstön hienouksia ovat Itämeren oloissa suuri lajimäärä, omasta mielestäni etenkin näkinpartaisten heimoon kuuluvat erikoisen näköiset juurettomat kasvit. Kuvassa Chara tomentosa eli punanäkinparta. (kuva: Metsähallitus/Anna Soirinsuo)

Piilokuva-arvoitus: löydä sirokatkarapu ja leväsiira rakkolevän, nykyisin virallisesti rakkohaurun, päältä (kuva: Metsähallitus/Anna Soirinsuo)

Ulkomerellekin on päästy, sillä Sandkallanin eteläpuolisten merialueiden Natura-alue ulkoisten aluevesiemme rajapinnassa kuului myös 31-tiimin vastuualueisiin. Hyvän kelin päivänä lähdettiin kahdella veneellä, käytössämme kotkalaisten Asterope sekä kuvassa komeileva kolmeykkösille korvamerkitty Arenaria aka Kulta Rakas, kohti aavaa. (kuva: Metsähallitus/Jamina Vasama)

Hylkeitäkin nähtiin Utgrundetin matalalla, mutta eivät osuneet kameran linssiin. Pohjalla asusti sen sijaan paljon pienempää eliöstöä, mistä tehtiin sukeltaen kasvillisuuslinja ja otettiin Kautsky-pohjaeläinnoutimella näytteitä. Kuvassa helpommin kuvattava kuivapukuhylje (allekirjoittanut) linjalla. (Kuva: Metsähallitus/Anna Lyssenko)

Kaikki 31-tiimin tavoitealueet saatiin kartoitettua, tästä on hyvä jatkaa! Kiitos Kotkan tiimille, ikävä tulee mutta syksyllä nähdään eikös.

Terveisin AnnaS, 31 kuittaa.