Ihana aamu

Hiki noruu selkää pitkin, aurinko paistaa väkisin silmiin vaikka naamalla on unimaski. Kello on 5.40 ja aamuaurinko paistaa suoraan telttaan ja lämmittää sen aamusaunaksi.

Kurkistan ulos. Aurinko helottaa, eilisestä 14 m/s etelätuulesta ei näy jälkeäkään. Mikä ihana aamu! Käperryn vielä peiton alle ja luen dekkaria - aivot lepäävät, vaikka samalla odotan koko ajan, että mökissä herätään ja tiimi voi ryhtyä töihin.

Lampaat käyvät määkimässä telttani ulkopuolella ja päätän nousta ja pikkuhiljaa kolistella mökille herättämään muita. Ainut teltassa nukkumisen haittapuoli - ei voi ryhtyä keittämään teevettä ennen kuin muut ovat heränneet.

Olen jo hotkaissut aamupalan kun muut vielä kiskottelevat sängyssä. Toimittaja könyää grillituvan lattialle tekemästään sängystä ja tulee keittämään kahvia. Pakkaan sukelluskamppeet ja kerron kolmannen kerran tiimiläiselle että ei, tänään ei tarvita lounasta mukaan koska tulemme edelleen lounaalla takaisin kämpälle ja täytämme sukelluspullon. ”Ai niin, mehän puhuttiin tästä sekä eilen illalla että tänä aamuna jo kerran. Anteeksi, aikainen aamu.” Ihmiset heräävät niin eri tahtiin.

Minä olisin valmis päivän taistoon! Aurinko paistaa, tuuli on leppeä, mahtava Perämeren kansallispuisto! Lupasin että työt aloitetaan 8.30. 18 minuuttia vielä. Pian päästään lähtemään.

Nämä työaamut ovat parhaita. Saa herätä virkeänä auringonpaisteeseen, upeisiin maisemiin, mahtavaan työhön. Koko päivän odotukseen. Löydetäänkö tänään jotain jännää? Tuleeko hyvä sukellus? Pysyykö tuuli aloillaan? Mitä uusia paikkoja nähdään?

Nämä aamut ovat ihan parhaita.

Essi Keskinen