Metsähallitus merellä: Hiekkapohja tyhjää täynnä

Tyhjä hiekkapohja merenpinnan alla, hiekalla menee sukelluslinja ja hiekka on aaltokuvioilla.

Tällaisen sukelluslinjan tekemisessä ei kauaa nokka tuhise. Kuva: Sara Karvo, Metsähallitus

Välillä pääsee tai joutuu tekemään sukelluslinjan, jonka läpikäynti kestää tuskin kahtakymmentä minuuttia. Tällaisia paikkoja ei oikeastaan löydy kuin kahdesta elinympäristöstä – puhtailta mutapohjilta ja puhtailta hiekkapohjilta. ”Puhtailla” tarkoitetaan tässä tapauksessa pohjaa, jolla ei ole kasvillisuutta eikä juuri silmin nähtävää selkärangatoneläimistöäkään, ei siivouspuhtautta. Pohjalla voi olla paksu kerros ylemmistä vesikerroksista satanutta sedimentaatiota, tai aaltojen pyörittelemiä rihmalevämöykkyjä, mutta ei mitään varsinaisesti elävää.

Jos ”puhtaalta” hiekka- tai mutapohjalta ottaa pohjaeläinnäytteen, erityisesti mudan joukossa elelee kaikenlaisia pieniä selkärangattomia. Hiekan joukosta näitä löytää usein vähemmän, koska erityisesti matalalla merialueella oleva hiekkapohja on selkärangattomille hyvin rankka elinympäristö. Aallot kuljettelevat hiekanjyväsiä ja kasaavat niitä kauniiksi aaltokuvioiksi, mutta pohjaeläimille tällainen epästabiili ja melko karkea pohja on hankala. Puhtaat mutapohjat löytyvät yleensä syvempää tai suojaisammista paikoista – siksi niihin on mutaa kertynytkin. Näistä elinympäristöistä löytyy jos jonkinlaista matoa, simpukkaa, äyriäistä ja muuta selkärangatonta.

Kasvittomalla hiekkapohjalla merenpinnan alla sukellusköysi ja pohjaeläinnäytteenottovälineenä pleksiputki pystyssä pohjassa.

Sukeltaja voi ottaa pohjaeläinnäytteen hiekkapohjalta esimerkiksi pleksiputkella. Putken molemmat päät suljetaan kumikorkilla ja näyte kuljetetaan verkkokassisa pinnalle seulottavaksi tai etanoliin säilöttäväksi. Kuva: Sara Karvo, Metsähallitus

Jos hiekkapohja on niin matalalla, että auringonvalo pääsee tunkeutumaan pohjaan asti, paikalla voi olla kasvillisuutta. Jos paikka kuitenkin on avoin ja hiekka liikkuvaa, kasvien on vaikea juurtua siihen. Tällaisilta alueilta löytyy hiekkapohjia, joilla ei ole kasvin kasvia.

Röytän saari Iin edustalla on hyvä esimerkki tällaisista täysin tyhjistä hiekkapohjista. Saaren pohjoispäädyssä on pitkä aallonmurtaja, jonka molemmin puolin levittäytyy hehtaaritolkulla metrin, parin syvyistä hiekkapohjaa, jossa ei kasva yhtään mitään. Ainoat elämän merkit löytyvät muutamasta erikokoisesta kivestä, joita löytyy sieltä täältä. Tarkkaan katsomalla kiviltä voi erottaa rihmaleviä ja kaspianpolyyppeja.

Maastokaudella 2024 Röytän pohjoisosaan tehtiin kansallisten Velmu-kartoitusten yhteydessä kolme sadan metrin mittaista sukelluslinjaa kun haluttiin kartoittaa harjusaarten vedenalaisia osia. Kaikki kolme linjaa ovat täysin kasvittomia lukuun ottamatta paria levää parilla kivellä. Linjoilta otettiin myös pohjaeläinnäytteet, mutta niiden seulominen tapahtuu vasta tämän vuoden aikana. Sitten saadaan tietää, elääkö hiekan sisällä mitään makroskooppisia (silmin nähtäviä, vaikkakin mikroskoopilla tunnistettavia) selkärangattomia. Meiofauna tarkoittaa vielä pienempää eliöstöä.

Essi Keskinen