EMMAt esittelyssä: Merenpohjien elinympäristöt - Haapasaaristo

Ahdinpallero kasvaa avoimella paikalla sammalmaisena mattona. Itäkarien vedenalainen luonto on värikäs! Kuva: Ari Laine / Metsähallitus

Millaisia mielikuvia sinulla Itäisen Suomenlahden ulkosaariston vedenalaisesta luonnosta? Valtaosa suomalaisista ei tunne aluetta, ainakaan pinnan alta. Tänne on kuitenkin valikoitunut useampikin EMMA-alue, eli ekologisesti merkittävä vedenalainen meriluontoalue. Yksi Suomenlahden suurimmista ja monipuolisimmista EMMA-alueista on Haapasaaristo, joka sijaitsee avomerellä, noin 20 kilometriä Kotkan keskustasta kaakkoon. Haapasaari oli oma kuntansa vuoteen 1975 asti, ja edelleenkin saarilla on vakiasutusta sekä lukemattomia mökkiläisiä ja kesävieraita. Muutamille varusmiehille paikka on tuttu siellä aiemmin sijainneen pienen varuskunnan ansiosta, ja lintuharrastajat tuntevat saariston merkittävänä saaristolintujen pesimäalueena. Mutta kuinka moni heistä kaikista on kurkistanut pinnan alle?

Merirokot eli suodattavat äyriäiset peittävät Eteläkaria ympäröivät vedenalaiset kalliot. Eläinten väliin on mahtunut muutamia syvänpunaisia punalevätupsuja. Kuva: Ari Laine / Metsähallitus

Haapasaaristo on pinnan päällä henkeäsalpaavan kaunis: muutamien isojen metsäisten saarien lisäksi merestä pilkistää lukuisia pieniä luotoja ja kareja. Mutta eipä maisema kalpene veden allakaan, sillä täältä löytyvät oikeastaan kaikki sellaiset vedenalaiset elinympäristöt, joiden on ylipäänsä mahdollista esiintyä itäisen Suomenlahden ulkosaaristossa. Avoimilla kalliorannoilla on monipuolisia rakkohauru- ja rihmaleväyhteisöjä, ja kivikkoisilla sekapohjilla elävien lajien kirjo on suuri. Etenkin harjusaarten kainaloissa ja kallioluotojen ja karien väleissä on myös monimuotoisia sora- ja hiekkapohjia, joita kansoittavat lukuisat putkilokasvit, makrolevät ja niihin kytkeytyvä eliöyhteisö selkärangattomista aina kaloihin ja lintuihin asti. Löytyypä alueelta myös pari enemmän tai vähemmän fladan eli maannousemalahden tunnuspiirteet täyttävää lahteakin suojaisuutta vaativine putkilokasveineen. Haapasaaristo valikoituikin mukaan EMMA-työhön monimuotoisuutensa ja luonnontilaisuutensa vuoksi.

Rakkohauru kasvaa runsaana, mutta pienikokoisena Itäisen Suomenlahden avoimilla kivikko- ja kalliopohjilla. Tässä se on saanut päällysvieraakseen punahelmilevän. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Saariston ydintä eli asuttuja saaria lukuun ottamatta alue kuuluu Natura2000-ohjelmaan, ja maanpäälliset osat myös Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.

Jos kesäsuunnitelmasi ovat vielä auki, käännä ihmeessä veneesi keula kohti Haapasaaristoa (tai hyppää yhteysalukseen) ja bongaa EMMA!

Maiju Lanki

Haapasaaren saaristokylä kukoistaa kesäisin. Yhteysalusliikenteen voit tarkastaa täältä: https://www.haapasaari.net/aikataulut Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Haapasaariston EMMA-alue on laaja, hiukan yli 111 km2. Kartalla näkyy myös Ulko-Tammion EMMA. Kartta: VELMU

Ahven laskee kauniisti laskostetun mätimattonsa vesikasvillisuuteen. Kala kutee kesäkuussa myös Haapasaariston alueella! Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Sekapohjalla on erikokoisten kivien lisäksi hiekkakasaumia, joihin putkilokasvit kiinnittyvät. Tässä kiviä peittää letti- ja pilviruskolevät, ja hiekalla suikertaa vihreää merihauraa. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Ahvenvidat koristavat avointa hiekkapohjaa. Kuva: Ari Laine / Metsähallitus

Mutu sietää huonosti rehevöitymistä, ja siksi laji on viime vuosikymmeninä vähentynyt Itämerellä. Mutta Vanhankylänmaan lahdessa nämä veikeät pikkukalat viihtyvät! Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Merisykeröparta on näkinpartaisiin kuuluva alkukantainen levä, joka kasvaa Itämeren aallokkoisilla hiekkapohjilla. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Kilkki on arktinen jäämerirelikti, ja kuuluu olennaisena osana Itämeren pohjan eliöyhteisöön. Kilkki on peto ja raadonsyöjä, ja toisaalta se itse on tärkeää ravintoa isoillekin kaloille. Kuva:Petra Pohjola / Metsähallitus

Oletko nähnyt pikkuruisen merirokon huiskuttavan? Koko elämänsä paikoillaan pysyttelevä siimajalkaisäyriäinen siivilöi pieniä eläimiä ja ravintohiukkasia ympäröivästä vedestä. Kuva: Juho Lappalainen / Metsähallitus

Pienenpienet sukkulakotilot ovat tärkeitä osasia meren eliöyhteisössä. Ne laiduntavat leviä, ja ovat itse ravintoa muun muassa pikkukaloille. Kuva: Henna Nakari / Metsähallitus