Tutustu blogin käsittelemiin merialueisiin

torstai 17. joulukuuta 2020

EMMAt esittelyssä: Merenpohjan elinympäristöt - Vahterpään fladat

Kotilo lehdellä juuri vedenpinnan alapuolella
Limakotilo laiduntaa lumpeenlehdellä. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus



Runsasta vesikasvillisuutta ja pikkukaloja
Alkusyksyn kiehkuraärviäviidakko pikkukaloineen on kuin toisesta maailmasta. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus


”Kamala lutakko, ruopata tuo pitäisi. Tai ainakin niittää nuo vesikasvit, ihanhan se kasvaa kohta umpeen.” Kuulostaako tutulta? Valitettavan usein matalien ja suljettujen merenlahtien kohdalla ihmiset kokevat, että ne ovat menossa jotenkin pilalle, kun veden vaihtuvuus vähenee ja vesikasvit valtaavat alaa. Miten väärässä he usein ovatkaan!

Runsasta vesikasvillisuutta ja hauki-kala
Toimivassa ekosysteemissä kaikki ravintoketjun tasot ovat edustettuina. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus


Fladoja eli maankohoamislahtia on pitkin Suomen rannikkoa. Eniten niitä on Merenkurkun seudulla, jossa maan jääkauden jälkeinen kohoaminen on nopeinta, mutta myös itäisellä Suomenlahdella on muutamia fladoja, vaikka maa kohoaa täällä vain alle kolme millimetriä vuodessa. Fladalla tarkoitetaan matalaa lahtea, joka on lähes tai kokonaan kuroutunut, ja sen yhdistää mereen kynnys, joka rajoittaa veden vaihtuvuutta. Vähitellen flada muuttuu kluuviksi, jonka yhteys mereen on enää satunnaisen korkean veden tai myrskyn varassa. Fladat eri kehitysasteineen kuuluvat Suomen erityisvastuulla olevaan luontodirektiivin luontotyyppiin nimeltä rannikon laguunit, ja ne ovat paitsi vedenalaisen lajiston aarreaittoja, myös kalojen ja monien muidenkin eläinten lastentarhoja. Kuten usein luonnossa, koskemattomuus on tällekin luontotyypille hyvästä: ainutlaatuisen ympäristön suurimmat uhat ovat ruoppaaminen, veneilystä aiheutuvat haitat, rantarakentaminen ja tietenkin rehevöityminen ja saastuminen.



Runsasta ja monipuolista vesikasvillisuutta veden alla
Monipuolinen fladakasvillisuus on paitsi itsessään arvokasta, myös kaunista! Näkinpartaislevät kirkastavat vettä, ja koko eliöyhteisö tarjoaa erinomaisia suoja- ja ravintopaikkoja niin selkärangattomille kuin kaloillekin. Punainen levä keskellä on fladojen tyyppilaji, punanäkinparta. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus

Loviisan itäosassa, Vahterpään pitkän niemen kärjessä, on kaksi hienoa fladaa (Hamnfladan ja Furufladan) sekä niiden väliin jäävä kluuvi (Lillfladan). Alue on Suomenlahdella varsinainen helmi: se on poikkeuksellisen edustava ja luonnontilainen, vesi on fladakehityksen mukaisesti kirkasta, ja vedenalainen luonto on monipuolinen. Kaiken lisäksi alueella on myös yksi harvoja harvinaisen tähtimukulaparran laajoja tunnettuja esiintymiä. Tässäpä siis ilmiselvä EMMA eli ekologisesti merkittävä vedenalainen meriluontoalue! EMMA-statuksen lisäksi alue kuuluu Natura2000-ohjelmaan.
Mitä sinä tuumaat näiden fladojen vedenalaisesta maisemasta?
🙂

Runsasta vesikasvillisuutta veden alla
Lillfladanilla näkinpartaiset muodostavat pohjaa peittävän kasvillisuusmaton. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Runsasta vedenalaista kasvillisuutta
Vahterpään fladoissa tavataan harvinaista tähtimukulapartaa, joka muodostaa alueella laajoja kasvustoja. Nimensä laji on saanut valkoisista, tähdenmuotoisista mukuloistaan. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Tähden mallisia mukuloita
Tähtimukulaparran (Nitellopsis obtusa) paras tuntomerkki on tähdenmuotoiset mukulat. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Vedenalaiskasvillisuutta, jonka päällä hienoainesta kuin pölyä
Paikoin tähtimukulapartamaton päällä on hieno sedimenttikerros. Näin vähäisessä määrin se ei juuri haittaa lajin elämää. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Valtavasti vedenalaiskasvillisuutta ja iso kala todella hyvin maastoutuneena joukkoon
Mikä merihirviö siellä kasvillisuuden seassa piileskeleekään? (Kyllä, iso hauki!) Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Runsas vesikasviniitty veden alla
Otollisella paikalla hapsivita voi muodostaa suoranaisen pensaikon! Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Vaaleaa vaahtomuovimaista sienieläintä oksanpätkällä
Myös sienieläimiin kuuluva järvisieni viihtyy kirkasvetisissä fladoissa. (uva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Kelluvia lehtiä alhaalta pintaan päin kuvattuna
Sisälahden kelluslehtinen kasvillisuus tarjoaa suojaa monille eliöille. Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus

Merimaisema jossa laaja lahti
Pinnanpäällinen Furufladan näyttää vallan tavalliselta merenlahdelta. Kuva: Henna Nakari / Metsähallitus

Kapean kannaksen läpi menevä puronen meren ja lahden välillä, ilmakuvassa
Ilmakuvassa näkyy Lillfladanin ja Hamnfladanin välinen kapea vesiyhteys. Kuva: Henna Nakari / Metsähallitus



Hyvin matala ja rehevä laguuni, paljon kasvillisuutta vedessä ja pinnalla
Tiesitkö, että ruovikon ja kaislikon aukot ovat tärkeitä elinympäristöjä lukuisille lajeille? Lähes kaikki aiemmat kuvat on otettu tällaisissa väleissä. Kuva: Henna Nakari / Metsähallitus
Kolme laguunia rajattu ilmakuvakartasta
Loviisassa sijaitsevien Vahterpään fladojen muodostama kokonaisuus on paitsi Natura2000-alue, myös EMMA-alue. Kuva: VELMU

Henkilö SUP-laudalla tyynellä vedellä
SUP-lauta on toimiva kartoitusapuväline matalassa, kasvillisuustäyteisessä fladassa.
Kuva: Petra Pohjola / Metsähallitus


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti