Voiko merenpohjasta löytyä labyrintteja? Kyllä voi, Simosta Leipäreet -nimisen hädin tuskin pintaan asti ylettyvän saarijonon lounaispuolelta. Nämä uskomattoman matalat hiekasta ja kivikosta muodostuneet juuri ja juuri saariksi kutsuttavat lämpäreet sijaitsevat reilut 12 km mantereelta länteen ja ovat nousseet merestä vasta joitakin satoja vuosia sitten. Maankohoaminen jatkuu edelleen ja suurimmalle saarelle, tai pitäisikö sanoa saarentapaiselle, muodostuu muutaman vuosikymmenen jälkeen komea laguuni, flada.
Puolentoista metrin paksuinen savikerros muodostaa pohjaan kanjoneita ja labyrintteja. Kuva: Janni Ketola / Metsähallitus
Leipäreet ansaitsee EMMA-statuksensa (ekologisesti merkittävät vedenalaiset merialueet) geologiansa ansiosta. Vuonna 2014 Metsähallituksen meritiimi oli alueella tekemässä sukelluksia kansalliseen vedenalaiskartoitusohjelmaan VELMUun ja törmäsi siellä hehtaarien laajuiseen savilabyrinttiin. 4-5 m syvän hiekkapohjan päälle on jääkauden jälkeen kertynyt tiivistä ja kovaa glasiaalisavea, joka on painunut 1-2 m paksuiseksi ”kakuksi” hiekkapohjan päälle. Aikojen kuluessa virtaukset ja jäät ovat sitten kuluttaneet saveen labyrintin - kanjoneita, kujia, kraattereita, seinämiä.
Sukeltaja ottaa näytettä saviseinämän harjalta. Valkoinen linjaköysi on 100 m mittainen sukelluslinja, joita tehtiin savikanjoneille mm. SEAmBOTH-hankkeessa ja kansallisessa vedenalaiskartoitusohjelmassa VELMUssa 2019 ja 2014. Kuva: Eveliina Lampinen / Metsähallitus.
Leipäreiltä etelään aina Hailuodon eteläpuolelle asti Perämeren pohjassa juoksee selkeästi tunnistettava savijuoste. Välillä savi yltää hiekkapohjan päälle, välillä savea löytää hiekan alta, kun hieman kaivaa. Savea saattaa tietysti olla paljon muuallakin, mutta tällä linjalla se yltää pohjan pinnalle asti. Mistään muualta Suomen rannikolta ei vielä ole löydetty vastaavia muodostelmia.
Vaikka savi on lähes kivikovaa, tai oikeammin kuin märkä saippuaa, vesikasvillisuuden mielestä se kelpaa kuitenkin pehmeäksi pohjaksi. Näkinpartaiset ovat työntäneet juurimaiset ritsoidinsa helposti kovan saven huokosista sisään ja kasvavat savella muina miehinä, tai kasveina. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.
Pohjoisen Perämeren savijuoste on päässyt osallistumaan taiteeseenkin. Hailuotolaisperäinen kuvataiteilija Inka Nieminen avasi lokakuussa taidenäyttelynsä Sea-changes Oulun taidemuseoon, ja Leipäreiden savilabyrintit pääsivät mukaan näyttelyn esittelyvideoon. Näyttelyssä ehtii vielä käydä ihmettelemässä, kuinka kaunista taidetta syntyy polttomattomasta hailuotolaisesta savesta, joka on varmasti samaa perua kuin Perämeren pohjassa kulkeva juoste.
Leipäreiden luodoilta löytyy hiekka- ja kivikkorantoja ja merestä pikkuhiljaa nousevia laguuneja. Kuva: Petra Saari / Metsähallitus
Leipäreiden vedenalainen kasvillisuus ulommilla riutoilla ja aaltojen pieksämillä rannoilla on karua ja vähälajista. Hiekkapohjilta löytyy kuitenkin mm. näkinpartaisniittyjä, ja suojaisessa laguunissa viihtyy rehevä ja hyvinvoiva putkilokasvillisuus. Saarilta löytyy myös upossarpio, Itämerelle kotoperäinen vaarantunut vesikasvilaji, jonka EU on määritellyt Suomen vastuulajiksi.
Leipäreet ovat lähes luonnontilassa lukuun ottamatta pientä satamaa ja muutamaa kalastajamökkiä.
Leipäreiden savilabyrinttien löytymisestä voi lukea enemmän tästä blogista.
Essi Keskinen
Savikanjonin pohjalta löytyy puutavaraa ja ankkuri. Kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti