Metsähallituksen SEAmBOTH
tiimin kanssa kesällä liikkuessa pinnanalainen maailma on tietenkin keskiössä,
mutta aina ei tule ajatelleeksi ihan kaikkea mitä se saattaa kätkeä. Videoitaessa, sukellettaessa ja kahlatessa
näkee sekä oppii paljon, mutta joskus sitä jokin pääsee todellakin yllättämään.
Esimerkiksi uppotukeista on ollut tiimissä puhetta. Pahimmillaan suurimmaksi
osaksi veden alla kelluva tukki saattaa aiheuttaa valtavaa vahinkoa nopeasti
liikkuvalle veneelle.
Ajoittain esimerkiksi Simon
jokisuistosta löytyi yksitäisiä pienempiä tukkeja ja puunpalasia, mutta yleensä
niin lahonneina ja pohjamutiin hautautuneina, että niistä ei kenellekään varaa aiheudu.
Mutta vihdoin siirtyessämme lännemmäs Kemiin, tuli ensimmäinen pahamaineinen
uppotukki kunnolla tutuksi. Stora Ensoltahan karkasi syksyllä 2017 1500 kuutiota kuitupuuta eli tukkeja Kemin edustalla...
Töiden loputtua
iltapäivästä matka kahlaajia noutamaan Maia-veneellä sujui hiljalleen eteenpäin
varovasti liukuen, kun joku huomasi jotain kelluvan muutamia metrejä keulasta.
Lähestyessämme varovasti huomasimmekin hämmästykseksemme kyseessä olevan paksu
tukki, jonka pää pisti vain muutaman vaivaisen sentin pinnan yläpuolelle.
Jatkoime matkaamme
kahlaajia hakemaan ja keskustelimme sillä aikaa tukista. Haettuamme kahlaajat
aloimme uudestaan tähystää tukin perään kiikarien ja kuuden silmäparin
voimin. Ja pitkään saimme tähystääkin kunnes tukki vihdoin osui taas silmiimme, ja
silloin vain muutamien kymmenien metrien päässä keulastamme.
Yhden pukeutuessa
pelastautumispukuun, toiset selvittivät, onko tukki irrallaan ja näin ollen
helposti hinattavissa vaiko kenties kiinni pohjassa. Viimeistään hypätessäni
veteen ja uituani tukin luokse kykenimme toteamaan sen olevan valtava, ja
selkeästi irtonaisena kelluva.
Vedessä tukin kanssa
kelluminen oli mieleenpainuva kokemus. Kun kerran on tukin kohdannut, ei voi
jättää ajattelematta mitä muutakin tuolla syvyyksissä voi piileksiä ja jäädä
miettimään meren mysteereitä. Kun tukki vihdoin oli saatu, ainakin toivon
mukaan, hyvin kiinnitettyä yhdestä päästä veneeseen oli aika kavuta ylös
veneeseen ja lähteä hinaamaan.
 |
| Tukkia noutamaan lähetettiin kilpapurjehtija, joka osaa tehdä solmun, joka pitää liukkaassa tukissa. |
Koko tiimi oli mukana
vetämässä tukin kuivalle maalle. Noin vajaa nelimetrinen tukki jolla oli
leveyttä vajaat 30 cm, oli ilmiselvästi ollut meressä jo jonkin aikaa. Siihen
oli myös muun muassa ehtinyt kasvaa useita murtovesisieniä. Saatuamme päivän hyvän työn päätökseen
lähdimme kohti majoitustamme, ja olimme iloisia tuottoisan päivän johdosta.
Muutaman päivän kuluttua
taas kentällä liikuimme taas uusia pisteitä kohti tehden videointeja ja kahlauksia
eri paikoissa eri puolilla Kemin jokisuistoa ja merialueita. Kahlatessamme
pitkin rantoja näimme yhden tukin rantautuneen korkean hiekkasärkän päälle ja
vain hetkeä myöhemmin puhelimeen kilahti viestiä Maialla videoimassa olevalta
porukalta, joka ilmoitti myös nähneensä tukin. Ei kestänyt kauaa ennen kuin jo
seuraava viesti kilahti puhelimeen ja kävi selväksi, että tukkeja on lisääkin.
Pian uusille tukkihavainnoille ei enää meinannutkaan tulla loppua, ja muutaman
päivän sisällä sekä kahlaajat, jotka löysivät tukkeja rantautuneina mataliin
lahdelmiin ja rannoille, settä videoijat, jotka näkivät yhä uusia tukkeja
ilmestyvän kameran kuviin, ymmärsivät että näitä on paljon.
 |
| Vuodessa murtovesisienet ovat jo ottaneet tukin omakseen. Tässä saa nyt Stora Enso nuolla näppejään - nämä kaverit ehtivät ensin! |
Esimerkiksi iltaisin
videoita nimetessä, saattoi parhaimmillaan, tai pitäisikö sanoa pahimmillaan, nähdä
useampia tukkeja samassa ruudussa. Myös pienellä kumiveneellämme liikkuessa
saatoimme ajoittain nähdä useammankin tukin kelluvan lähes vierekkäin yksi
pääty vain muutaman sentin merenpinnan yläpuolella, juuri ja juuri näkyvissä.
Valitettavasti koska kartoituksiakin
pitää tehdä, ei tukkien pelastamiseen syrjäisiltä paikoilta voi käyttää tunteja
jokaisesta työpäivästä, vaikka se hauskaa ajoittain olisikin. Niin kauan, kun
tukit eivät välitöntä vaaraa muulle vesiliikenteelle aiheuta, ei jokaisen
poiskuljettamiseen työn ohessa keskitytä. Mutta jatkossa silmät pidetään vielä
enemmän auki. Myös muilla seuduilla on tietenkin aina syytä noudattaa varovaisuuta
vedenalaisten vaarojen suhteen, vaikka ei SEAmBOTH tiimin tapaan liikkuisikaan
lähes aina uusilla ja ennestään tiimille tuntemattomilla vesillä. Koskaan ei
voi tietää mitä kaikkea siellä veden alla lymyää.
Turvallista veneilyä!
Nikolas Sanila,
vapaaehtoinen luontokartoittaja
P.S. Tukit olivat karanneet Stora Enson kuljetuslaivalta syksyllä 2017 ja niitä löytyi koko kesän 2018 ajan ympäri pohjoista Perämerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti