Tutustu blogin käsittelemiin merialueisiin

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Harvinaisuuksia bongaamassa


Uhanalaisten lajien havaintolista, johon on listattu päivämäärä, havaitsija ja laji.

Lintubongarit bongaavat lintujat. Kasvibongarit sitten kai bongaavat kasveja.

Miksi kutsutaan meribiologia, joka innostuu joka kerta löytäessään uhanalaisen lajin? Se ei ole varsinaista bongausta, koska lajia ei ole erityisesti lähdetty etsimään, vaan se löytyy sattumalta.

Krunnien luonnonsuojelualue Perämeren saarten natura-alueella on meribiologin ja kasvibongaajan taivas. Upossarpioita ja nelilehtivesikuusia vain vilisee ja niihin kompastelee joka lätäkössä, lahdelmassa ja lammikossa. Sukeltaessa törmää melkein aina ahdin- ja vellamonsammaliin, jotka ovat alueellisesti uhanalaisia. Meribiologi innostuu, vaikka uhanalaisen kasvin löytäminen tietääkin aina lisätyötä Eliölajit -tietojärjestelmän HERTTA-sovelluksen kautta, johon uhanalaiset lajit viedään.

Vesikiikarit ja havaintolista matalassa rantavedessä Perämerellä.
Täältä sitä upossarpiota löytyy!

Saumaton Perämeri SEAmBOTH-hankkeen meritiimi törmäsi myös maallikkokasvibongareihin Perämeren kansallispuistossa viime viikolla. Saaristopäivien ja järjestettyjen risteilyjen innostamana kaksi eteläsuomalaista luontoharrastajaa oli lähtenyt ensimmäistä kertaa elämässään Perämeren kansallispuistoon, sinne kun ei normaalisti pääse ilman omaa venettä.

Toisella miehistä oli pieni vihko, jonka kanssa hän lähestyi meitä meribiologeja.
-Mitäs punaleviä täältä löytyy, entä mitä lajia ärviöitä? Mitä vedenalaisia uhanalaislajeja täältä löytyy? Kysymyksiä tulvi, ja vastauksia kertyi pieneen ruutuvihkoon.

Kaksi maallikkokasvibongaria ja meribiologi käyttävät vesikiikareita matalassa vedessä.

Meribiologi opastaa kahta miestä vesikiikarin käytössä.
 
Siitähän mies sitten innostui kun kerroimme, että voimme näyttää hänelle joitakin vedenalaislajeja vesikiikarin läpi, ja hän pääsee ne itse bongaamaan. Mies kääri reippaasti housunlahkeet ylös ja kahlasi pelastautumispukuihin sonnustautuneiden meribiologien perässä mereen.

Seurasi ilahduttavaa lapsenomaista riemua, kun mies sai kirjoitettua lajin toisensa jälkeen pienene ruutuvihkoonsa. Löytämisen ilo ja riemu on valtava voima, ja erityisen hienoksi hetken teki se, että ilman meribiologien apua ja vesikiikaria mies ei olisi lajejaan löytänyt.

Ihmiset ovat metsästäjä-keräilijäkansaa. Löytämisen tuottama mielihyvä on selvästi edelleen geeneissä.

Essi Keskinen

Chara mikroskooppikuvassa.

Yksi henkilö tunnistaa lajeja mikroskoopilla, toinen kirjaa niitä ylös.
Monet lajeista täytyy tunnistaa mikroskoopilla, silmämääräinen tarkastelu ei yksinään riitä.

GPS-laite, johon merkitty kartoituspisteitä.

Vergi vodka pullo, jossa sisällä vettä ja kasveja.
Tämä roska löytyi inventointipisteeltä, mutta täsmälleen oikeaan aikaan - näytepussit olivat juuri loppuneet, ja pulloon otettiin pisteen kasvinäytteet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti