Etelä-Suomen superliikkuva
31-kartoitustiimimme on viettänyt kolme antoisaa viikkoa Porin seudulla yhdessä
Korpoströmin tiimin kanssa.
On ollut jännittävää
lähteä aamuisin merelle, sillä Selkämeri on tähän asti ollut itselleni
tuntematonta merenpohjaa. Mitä ennennäkemätöntä tällä kertaa tulee vastaan?
Tiimimme on paiskinut töitä
fladoissa ja jokisuistoissa ja jokainen paikka on ollut ainutlaatuinen. Molemmat
ympäristöt ovat osoittautuneet uskomattoman monipuoliseksi sekoitukseksi makean
ja murtoveden lajistoa.
 |
| Iloitsemme aina, kun näemme fladoissa näkinpartaisia. Kirkkaassa vedessä on myös kiva työskennellä. Kuvassa punanäkinparta Chara tomentosa. Kuva: Metsähallitus / Anna Soirinsuo |
 |
| Suolaleinikki Ranunculus cymbalaria. Kuva: Metsähallitus / Anna Lyssenko |
 |
| Allekirjoittanut lähdössä fladaan. Kuva: Metsähallitus / Jamina Vasama |
Päivittäin kuljetamme
kartoitusalueemme monimuotoisuudesta riippuen noin 50 purkillista
kasvinäytteitä mökkitoimistoomme. Sitten varsinainen iltahupi vasta alkaa eli
kasvien tunnistus!
Kasvin olemuksen perusteella
erottaa tietyt lajit, mutta joskus kasvi on jäänyt kehityksessään vähän puolitiehen
ja harvemmin sillä on kukinto silloin, kun sitä kaipaisi määrityksessä. Ymmärsinhän
kirjan tuntomerkit oikein? Onko se harmahtava vai sinertävä? Vai jättäisikö sen
vain sukutasolle? Fladojen kasvit myös risteytyvät välillä keskenään, tehden illoistamme
hauskan hämmentäviä. Tahtoisin hehkuttaa jokaista hienoa kasvilöytöämme, mutta
niitä on aivan liian monta.
 |
| Pystykeihonlehti Sagittaria sagittifolia ja ratamosarpio Alisma plantago-aquatica, joilla on kolmenlaisia lehtiä. Joskus löytyy pientä vihiä lehden kärjessä kuten keskimmäisessä kuvassa, tai tuttu suonitus kuten kolmannessa kuvassa. Kuvat: Metsähallitus / Heini Ukkonen |
Keihonlehti vai
palpakko? Molemmat kasvavat toisinaan veden alla upoksissa, jolloin lehdet ovat
saman näköiset, kuten ensimmäisessä kuvassa. Olemme huomanneet, että palpakon uposlehti
on litteä ja parkettikuvioinen, keihonlehden uposlehdet taas mehevämmät. Jos
kumpaakaan lajia ei tule pitkään aikaan uudelleen vastaan, sormituntuma alkaa
unohtua ja tiimi pähkäilee taas, että kumman kasvin uposlehdet tällä kertaa?
 |
| Joskus pystykeihonlehdelle kasvaa tunnistettavat päällyslehdet ja määritys helpottuu. Kuva: Metsähallitus / Jamina Vasama |
 |
| Kaitapalpakko Sparganium angustifolium armahti kartoittajaa tunnistettavilla hedelmillä! Kuva: Metsähallitus / Anna Lyssenko |
Viime kesänä kollegani Heini
piirsi vihkoonsa vedestä poimimani mysteerikasvin lehden. Se oli erikoinen
tummine terävine kulmineen. Lähetimme kasvin asiantuntijalle tunnistettavaksi
muiden uusien kasvien mukana. Kiitos hyvin säilytetyn muistiinpanon kasvin
tullessa tänä kesänä Heinille vastaan hän muisti heti, mistä on kyse. Luhtalitukka!
On palkitsevaa, kun tällaiset palaset loksahtelevat paikoilleen!
 |
| Sehän on se Cardamine pratensis eli luhtalitukka! Hyvin pieni sellainen. Kuvat: Metsähallitus / Heini Ukkonen ja teoksesta Bilder ur Nordens Flora. |
Myös eri luikkalajeja on
ollut oivaltavaa vertailla samanaikaisesti, eikä kukinnon puuttuminen aiheuta
enää kauhua.
 |
| Opin perjantaina, että mutaluikka Eleocharis mamillata on lötkömpi ja vaaleampi, kun taas meriluikka E. uniglumis on jäykkävartinen ja tumma. |
Nyt uusin elämyksin varustettuina kiitämme Korpoströmin tiimiä
yhteisistä hetkistä Selkämerellä ja jatkamme matkaa kohti kenttäkauden
viimeistä stoppia. Saaristomeri kutsuu kolmeykkösiä!
-Anna L, 31
 |
| Tiimit pakkaamassa lähtöaamuna Ouran saaristossa Merikarvialla. Löydättekö kuvasta kolmannen veneen? Oikealla seisova Jamina ei suinkaan seiso veden päällä vaan tiimi 31:n pienessä Arenaria -veneessä (ei näy kuvassa), joka on kulkenut mukanamme Kotkasta asti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti