Oodi vapaudelle

Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen raskasta aikaa töissä. Töitä on ollut liikaa, on tullut kaikenlaista sanomista, en ole ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä ja kertomassa miehelleni, mitä pitää pistää pyykkikoneeseen ensi viikkoa varten ja pahoitella sitä, että en ole koskaan kotona. En ole ehtinyt nautiskella töistä vaan puurtanut niska limassa. Toimistossa olen ollut yksin ja usein olen tuntenut oloni nurkkaan ahdistetuksi ja häkkiin suljetuksi, yltä, päältä, sivulta ja kaikkialta johdetuksi. Aina välillähän kaikista tuntuu töissä tältä. Nyt on tuntunut jo muutaman kuukauden ajan ja alkoi jo käydä raskaaksi.

Perjantaina Perämeren kansallispuistossa tuuli 13 m/s pohjoisesta, jäät olivat lähteneet muutamaa päivää aiemmin ja ilma oli n. +4 C ”lämmintä”. Töihin lähtiessä perjantaiaamuna tuli taivaan täydeltä räntää ja lunta.

Iltasella lähdettiin kuitenkin ensimmäistä kertaa maastoon. Mukavat sidorsyhmät mukana, paikallinen matkailuyrittäjä, sukellusseura ja meripelastajat. Kamalasti vaatetta päälle, pelastautumispuku ja paukkuliivit, huppu, lapaset. Veneeseen, ja alajuoksua ja merta kohti Torniojoen yhtä uomaa pitkin.

Torniojoen suiston kosteikolta löytyi kymmenittäin joutsenia. Merellä oli kova aallokko, mutta aurinko pääsi pilkistelemään pilvien välistä ja kultasi tien kohti horisonttia. Istuin keulassa ja katselin vuorotellen rakasta merta ja rakkaita sidosryhmäläisiä ja ystäviä. Tippa pyrki silmäkulmaan ja lähes kirjaimellisesti tunsin, kuinka kaikki toimiston murheet ja kiireet valuivat harteilta jokiveden muuttuessa mereksi. Tunsin jo luonnon parantavan, rentouttavan ja eheyttävän voiman.

Illalla matkailuyrittäjä korkkasi pullon espanjalaista kuohuviiniä. Cavan nimi oli ”Oodi vapaudelle”. Hän ehdotti maljaa ”Perämeren vapautumisesta jäiden puristuksista” ja myös osuvasti SEAmBOTH-hankkeelle, Rajaton Perämeri -yhteistyölle. ”Rajoista vapautumiselle.”

Mielessäni lisäsin vielä yhden vapautumisen - työhuoneeseen puristuneen stressaantuneen työminän vapautumisen rannattomalle merelle, kesän maastotyökentille, horisonttiin asti jatkuvalle työmaalle, rakkaiden kollegoiden ja vuosien varrella tutuiksi tulleiden sidosryhmäystävien seuralle.

Luontopalvelujen slogan on ”Teemme ilolla merkittäviä asioita”. Tämän kevään aikana olen kyllä tiennyt tekeväni paljon ja merkittävää, mutta ilo on jäänyt.

Viikonlopun sukelluksella, vedenalaisella luontopolulla, Perämeren kansallispuistossa, saunassa sidosryhmien kanssa talkooviikonlopuista keskustellen, paikallisen matkailuyrittäjän kanssa SEAmBOTH-hankkeen hyödyistä jutustellen, pelastautumispuvussa grillaten ja 0,5 m näkyvyydessä +4-asteisessa vedessä kasvilinjaa tehdessä tunsin taas löytäväni myös ilon tekemääni merkittävään työhön.

Oodi vapaudelle - rajattomalle merelle ja horisontille ja työmaalle, joka jatkuu työhuoneen ovelta meren yli Ruotsin rannikolle asti.

Essi Keskinen

Kiinteä vesikasvillisuuden seurantalinja, intentointipiste linjalla kohdassa 20 m. Matalaa on, mutta Suvi on tarkasti töissä.