Ensimmäinen merikesä

Opintojeni ohella ehdin tehdä viisi kesää töitä rautakaupassa, ennen kuin tärppäsi. En ollut uskoa maaliskuussa saamaani puhelinsoittoa, jonka myötä minulle tarjottiin töitä Metsähallituksen meritiimissä tulevalle kesälle. Aiemmin olin lukenut mielenkiintoisia Metsähallituksen blogeja ja seurannut sosiaalisen median kautta, kuinka muutamat opiskelukaverini olivat tehneet töitä samaisessa meritiimissä jo useampana kesänä. Kivaa heillä näytti aina olevan. Mokomatkin, hymyilivät lähes joka kuvassa. Päätös työn vastaanottamisesta oli siis suhteellisen helppo. Oli aika vaihtaa varastomiehen sinikeltainen työpuku meribiologin punaiseen pelastautumispukuun!

Kesäkuun puolivälin korvilla suuntasin ensimmäistä kertaa Kokkolaan, jossa kaikki muut meritiimiläiset olivatkin jo täydessä työn touhussa. Hiluxissa istuessani olotilani valtasi pieni jännitys. Millaisia kaikki työkaverit mahtavat oikein olla? Millaisia töitä pääsen ensimmäisenä tekemään? Perille päästyäni jännitys laukesi miltei heti. Ilmapiiri vaikutti erittäin positiiviselta ja rennolta, joten porukkaan oli helppo hypätä mukaan. Ensimmäinen työpäivä menikin yhdessä hujauksessa Niinan kanssa kahlatessa ympäri Kokkolaa. Illan koittaessa istahdimme kaikki yhdessä syömään, Larin toivottaessa minut, ”Ville Viimeisen”, tervetulleeksi meritiimiin.

Opin suunnattoman paljon menneen kesän aikana, joka oli ehdottomasti parasta tässä työssä. Vastaan tuli monta uutta kenttätyömenetelmää ja paljon uutta tietoa. Monet vesikasvit olivat minulle jo ennestään tuttuja, mutta Perämeren vedenalainen luonto on niin monimuotoinen, että paljon opittavaa oli edessä. Aluksi saattoi pieni epätoivon tunnekin iskeä, mutta kesän myötä vesikasveja oppi tunnistamaan hyvinkin nopeasti ja kahluupisteiden teko onnistui loppukesästä oikein mukavasti. Tästä saan kiittää erittäin ammattitaitoisia työkavereita, jotka opettivat asioita hyvin perusteellisesti. Vesikasvien valokuvaaminen oli myös erittäin mielenkiintoista ja antoisaa, sillä pääsin hyödyntämään omaa valokuvausharrastuksen kautta hankkimaani osaamista. Ja mikä parasta, työ ei edes tuntunut työltä, vaan lähinnä harrastukselta!

Työskentelimme kesän aikana jo aiemmin mainitun Kokkolan lisäksi myös Kalajoella, Raahessa, Hailuodossa, Iissä ja Perämeren kansallispuistossa. Iissä työskenteleminen oli erityisen jännittävää, sillä olenhan Iissä lapsuuteni viettänyt. Kävimme inventoimassa erästä matalaa lahdenpohjukkaa, jossa tulee silloin tällöin veneiltyä vielä nykypäivinäkin. Tunsin alueen ennestään miltei paremmin kuin omat taskuni, mutta vesikiikarin avulla vedenpinnan alta paljastui täysin uusi maailma. Valtavan hieno vedenalainen luonto ja lähempänä kuin on osannut arvatakaan! Nykyään katsonkin paikkaa aivan erillä tavalla, osittain aina meribiologin silmin.

Aiemmin saatoin hieman valehdella sen suhteen, mikä oli parasta tässä työssä, tai koko kesässä. Kuten Linda jo aiemmassa blogikirjoituksessa sen totesi, Essin tekemä ruoka tietysti. Työpäivien aikana saatoimme seikkailla milloin missäkin allikossa tai matalikossa, mutta varsinainen seikkailu alkoi aina työpäivän päätteeksi ruokapöydän ääressä, kun Essi johdatti koko meritiimin ympäri makujen maailmaa. Nyt kun reipas viikko on jo pyörähtänyt kenttätöiden päättymisestä, niin täytyy se myöntää, että pieni sopeutumisen paikka tässä arkeen palaamisessa on ollut ruokatottumusten suhteen. Saattaa olla, että pyydän Essiltä vielä ruokareseptin jos toisenkin…

Syksy on tullut väistämättä ja kenttäkausi on omalta osaltani päättynyt. Tunne on absurdi. Vastahan tämä kaikki alkoi? Niin se vain on, että kun on hauskaa, aika kuluu nopeasti. Kun työskentelet Metsähallituksen meritiimissä, aika kuluu vielä tuplasti nopeammin. Menneen kesän aikana tapahtui niin paljon mukavia asioita, etten todennäköisesti edes muista kaikkea. Hyvä niin. Syksyn pimeinä, sateisina iltoina on mukava katsella kesällä otettuja valokuvia ja palauttaa mieliin kesän kokemuksia. Valtavan suuri kiitos kaikille työkavereille, teidän kanssa oli mahtava tehdä töitä! Nyt on kuitenkin aika palata gradun pariin ja saattaa opinnot päätökseen.

Ville, harjoittelija