Uhanalaista kasvia pullollaan

 

Vesipaunikko on pienen pieni ja huomaamaton vesi- tai rantakasvi, jonka on arvioitu olevan vaarantunut (VU). Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Viime kesänä minä ja tiimini juoksimme, tai pikemminkin meloimme SUP-laudoilla, pohjoista Selkämerta ja Merenkurkkua pitkin poikin ja yritimme kaikin keinoin löytää uhanalaisia lajeja. Loppujen lopuksi löysimme kauhean vaivan ja koko kesän kartoitusten jälkeen kaksi meriuposkuoriaista.

Tänä kesänä kartoitamme Velmu-töissä mereisiltä luontoarvoiltaan huonointa ja parasta 10 % fladoista eli merestä maankohoamisen myötä irti kuroutuvista laguuneista. Samalla teemme merenhoidon seurantasukelluksia Merenkurkussa ja Perämerellä.

Viime vuonna ennustin, että emme tule löytämään juurikaan uhanalaisia lajeja Merenkurkusta, koska lähes kaikki uhanalaiset lajit nyt vaan ovat pakkautuneet Perämerelle. Ennustus toteutui.

Viime perjantaina saimme Merenkurkun alueen valmiiksi. Löysimme kartoituksissa yhden meriuposkuoriaisen. Maanantaina siirryimme Perämeren kansallispuistoon. Keskiviikkona löytyivät uhanalaisista lajeista upossarpio, vesipaunikko ja silmälläpidettävä otavita, ja torstaina vielä lietetatar (samalla löytyi ikävä kyllä myös vieraslaji kanadanvesirutto). Ensi viikolla siirrymme Krunneille ja näemme aivan varmasti uhanalaista nelilehtivesikuusta.

Perämeri <3

Essi Keskinen, meribiologi

Upossarpio kukkii veden alla. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Tyynellä kelillä SUP-laudalla on ilo tehdä töitä. Kuva: Saara Luukkonen / Metsähallitus

Rehevän mutapohjaisen suojaisen lahden kasvillisuus on runsasta ja monilajista. Kuva: Saara Luukkonen / Metsähallitus

Jostain syystä lietetatar ei koskaan ole erityisen kuvauksellinen... Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Uhanalaisen lietetattaren kukka avautumassa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Iltaruskon aikaan osuvat usein tyynet kelit ja hyvät työsäät. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Vellamonsammal pudotettiin uhanalaisten lajien listalta vuoden 2018 arvioinnissa, koska kartoituksissa sitä löytyi Perämereltä lähes joka sukellukselta, jossa oltiin kivikossa 1,5-7 m syvyysvälillä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Lettosiipisammal on hyvin pieni vesisammal, joka loistaa usein korean vihreänä muuten ruskeahkosta maastosta. Polyypit viihtyvät samalla kivellä lettosiipisammalen kanssa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Iltaruskon rauhallinen hetki merellä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

SUP-laudat ovat helpottaneet vedenalaista kartoitustyötä valtavasti. Miksi emme keksineet niiden käyttöä jo kymmenen vuotta aiemmin?!? Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Kuva: Saara Luukkonen / Metsähallitus

Perämeren kansallispuiston pohjoispuolelta löytyy upea riutta, josta löytyi nopeasti laskemalla kuutta lajia vesisammalia, joista isonäkinsammal peitti useassa kohtaa pohjan jopa 40 % laajuudelta. Riutta on moreeniharju, josta löytyi kaikenlaista pohjasedimenttiä lohkareista ja kivistä glasiaalisaveen, hiekkaan ja soraan. Video: Essi Keskinen / Metsähallitus

Otavita on kauniinvihreä vita, joka tässä fladassa on peittymässä epifyyttisiin rihmaleviin eli päällysleviin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus