Mistä meribiologin saa innostumaan?

 

Soraa, ihanaa soraa! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mikä nostaa ilon kyynelet meribiologin silmiin? Se saattaa olla uhanalainen laji, se saattaa olla luonnontilainen upea flada, mutta tänä kesänä se on omalla kohdallani ollut sorapohja.

Tämän vuoden maastokaudella ollaan seisty kaksissa (pelastautumispuvun) saappaissa – toisaalta on tehty Velmu-kartoituksia Merenkurkkuun ja eteläiselle Perämerelle, toisaalta on tehty merenhoidon seurantaa Merenkurkkuun ja Perämerelle.

Merenhoidon seurantalinjoja perustettaessa ollaan yritetty etsiä kymmenen sora- ja hiekkalinjaa ja 8 mutalinjaa (á la 100 m) kummaltakin merialueelta. Hiekkaa ja mutaa on yllin kyllin, mutta sora! Soran raekokomääritelmä Velmu-kartoitusmittaristolla on 0,2-6 cm eli haarukka on varsin pieni. Kyllä, hiekan määritelmä (siltin ja soran välille jäävä parin millin raekokoluokka) on vielä tiukempi, mutta kaikkihan nyt tietävät, että hiekkaa on rannat ja pohjat pullollaan. Samoin mutaa. Ihan liikaakin.

Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sora sen sijaan meinasi tuottaa päänvaivaa. Keväällä suunnitellessa sorapohjia löytyi ehkä muutaman kymmenen metrin matkalta mutta ei välttämättä 100 metrin mitalta, tai soraa löytyi pisteiltä vain puolet tai hieman yli, ja loput pohjan tavarasta oli kivikkoa tai hiekkaa.

Joka kerta kun viritimme linjan merenpohjaan siinä toivossa, että sieltä nyt paljastuisi sorapohja, oli sydän syrjällään ja jännitti, kunnes pääsi pohjaan ja pystyi toteamaan, oliko soraa tarpeeksi vai ei.

Kun sitten laskeutuu viiden, kuuden metrin syvyyteen pohjalle ja näkee silminkantamattomiin soraa, meribiologin sydän läikähtää ja kyyneleet melkein valahtavat silmiin. Soraa, ihanaa, kaunista soraa! Ja näin paljon! Ei tarvitse väen vängällä olla näkevinään hiekkaa hieman suurempana tai pikkukiviä hieman pienempänä.

Viimeisten kahden viikon sorapohjat ovat ilahduttaneet. Ei ole tarvinnut kaivella vaihtoehtoisten paikkojen karttoja esille, erityisesti kun sorapohjille ei juuri ollut vaihtoehtoja.

Essi Keskinen

Sukelluslinja on vedetty, nyt sormet ja varpaat ristiin että pohjalta löytyy soraa! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Onnellinen sukeltaja pinnalla löydettyään soraa :) Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sukelluslippu pidetään salossa niin kauan kuin sukeltaja on vedessä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Ulkokallan sääasema. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Maakalla tyynenä päivänä on hieno lounaskohde. Merenhoidon seurantalinja (sora) perustettiin saaren pohjoispäätyyn. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus