Poimua poimulla

 

Poimuvita on nimensä veroinen. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Eräs antoisa piirre meribiologin kenttätyössä on ihmisten kanssa jutteleminen. Kun ilmaantuu mökkilaiturin viereen SUP-laudalla ja alkaa kirjoittaa muistiinpanoja, kukapa ei tulisi kysymään että mitä sinä oikein teet. 

Tällä viikolla päästiin juttelemaan mökkiläisten kanssa muutamaankin otteeseen. He kertoivat, että heidän mökkifladaansa ilmaantuu poimuvitaa noin neljän vuoden välein, ja silloin se räjähtää niin valtavaan kasvuun, että sekaan ei meinaa mahtua uimaan, ja potkuri on putsattava heti fladasta päästyä. Silloin kuulemma poimuvitaa raavitaan fladasta maalle että joukkoon mahtuisi edes joten kuten. Kun poimuvita on vallannut fladan, vesi kuulemma kirkastuu siksi vuodeksi niin että nytkin näkyvät kivet, jotka normaalisti eivät pohjasta näy.

Flada oli vajaat kolme metriä syvä ja poimuvita ylsi pintaan asti. Merkitsin lajin peittävyydeksi usein 20-50 % eli kyse on hyvin merkittävästä biomassasta eli kasvillisuuden määrästä. Kasvillisuus kuluttaa vedestä ravinteita ja sitoo hienoa mutaa pohjaan juurillaan, näistä syistä vesikin kirkastuu.

Maanantaina tuuli 17 m/s ja ilmeisen herkästi irtoavaa poimuvitaa olivat rannat täynnään. Aallokko oli nostanut irronneita vitoja korkealle järviruovikkoon niin että nyt kuivuneet versot roikkuivat omituisesti metrin korkeudella vedenpinnasta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun itse näen poimuvitaa, vaikka se ei olekaan mikään harvinainen laji. Vuosien välinen vaihtelu selittää sen, miksi joskus osuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tänä vuonna poimuvita on tullut vastaan muuallakin Merenkurkussa ja kuulemma myös Selkämerellä.

Hapsivita ja punanäkinparta voivat kasvaa hyvin tiheinä ja korkeina viidakoina mutapohjaisen luonnontilaisen fladan pohjalla. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Hapsivita voi kasvaa metrin, parinkin korkuiseksi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mökkiläiset olivat kiinnostuneita työstäni ja juttelimme tovin. Heillä oli sukulaisenakin meribiologi, tosin Ruotsin puolella Pohjanlahtea. Näytin karttaa, jossa minulla oli päivän agenda, yhden hyvän ja luonnontilaisen fladan kartoitus ja yhden "huonon" fladan kartoitus. Heidän fladansa sattui olemaan musta eli mallin mukaan luontoarvot olivat vähäisiä ja ihmispaineet runsaita. Kerroin, että esim. kummankin fladan suuaukon ruoppaus, useat kesämökit, monet laiturit ja veneily fladassa laskevat sen luonnontilaisuutta ja näin ollen vedenalaisia luontoarvoja. 

"Me ollaan pilattu tämä!" Puuskahti yksi mökkiläinen. "Tai oikeastaan meitä edeltävät sukupolvet", korjasi toinen. Fladan suuaukko oli kuulemma ruopattu viimeksi kymmenen vuotta sitten, mutta edelleen se mahdollistaa moottoriveneiden pääsyn laguuniin. Fladan suuaukon avaaminen laskee fladan arvoa esim. kalojen kutualueena, koska veden vaihtuvuus mereen lisääntyy ja fladan lämpötila laskee. Fladoja voidaan ennallistaa sulkemalla avattu suuaukko. Tätä on tehty Merenkurkussa ja myös Ruotsin puolella. Lisää meriluonnon ennallistamisesta voi lukea täältä.

Merinäkinruoho sietää jonkin verran rehevöitymistä, mutta liian ravinteisuuden alla sekin kukistuu. Merinäkinruoho pitää pehmeistä mutapohjista ja matalasta vedestä ja sen löytää usein polvensyvyisistä mutapohjaisista fladoista. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Vesiherne on makeanveden kasvi, jonka voi kuitenkin löytää joistakin fladoista myös Merenkurkussa. Pienet vihreät soikiot ovat pyyntirakkuloita, joilla tämä vedenalainen lihansyöjäkasvi pyytää planktoneliöitä ja muuta pikkuriikkistä riistaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Punanäkinparta on Suomen näkinpartaisista vankkarakenteisin ja suurin. Matalissa mutapohjaisissa fladoissa se voi kasvaa tiheänä niittynä ja loistaa oranssinpunaisena tyynen vedenpinnan läpi. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Viikkoon mahtui myös sadetta ja ukkosta, mutta kun varusteet ovat kunnossa, ei pieni kastuminen haittaa.

Kun yllä on kuivapuku tai pelastautumispuku, sade ei haittaa. Varusteet ja muistiinpanovälineet on joka tapauksessa tehty käytettäväksi veden alla eli kaikki on vedenkestävää. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Essi Keskinen, meribiologi

Tyynellä on kiva työskennellä SUP-laudalla :) Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Hyvin voivissa fladoissa kalatkin viihtyvät. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Poimuvita kurkottaa pintaan vaikka kolmimetrisestä vedestä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kalat puikahtelevat hapsividan, merinäkinruohon ja punanäkinpartaisten joukossa kirkkaassa luonnontilaisessa fladassa. Kuva: Erika von Essen