Kartalla kiipeävä kuoriainen

Meriuposkuoriaisen varovaista tarkastelua Minigrip-pussissa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

”Hei olisko tää nyt semmonen meriuposkuoriainen?”

Mela pysähtyy, SUP-lautailija jää kuuntelemaan. Nyt ollaan jännän äärellä. Rintamasuunta kohti huutajaa, joka pitelee Minigrip-pussia aurinkoa vasten ja tiirailee sen sisällä hapsividalla ryömivää kovakuoriaista. Luppi esiin, varovaista katselua. Onko selkäkilpi tumma vai kirjava? Millaiset ovat perän piikit, pitkät ja terävät vai ennemminkin hieman matalammat ja pyöreämmät?

Meriuposkuoriainen luontokartoittajan kämmenellä. Oikea etujalka on taittunut kuoriaisen alle ja se pääsi täysin terveenä takaisin vetiseen kotiinsa luuppi-tarkastelun jälkeen. Kuva: Julia Honkanen / Metsähallitus

Yksi meriuposkuoriainen löytyi näin matalasta rannasta Luodon saaristosta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Maastokartoittajan varusteisiin kuuluu luppi tai luuppi, jolla meriuposkuoriaisen selkäkilpeä ja peräpään piikkejä tarkastellaan vahingoittamatta eläintä. Tarkastelun jälkeen se pääsi takaisin luontoon. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Tulemme yhdessä siihen johtopäätökseen, että kyllä tässä nyt katsellaan meriuposkuoriaista. Se on Suomessa direktiivilaji, jota löytyy Euroopasta vain meiltä ja Ruotsista. Suomessa laji määritettiin aiemmin vaarantuneeksi, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana havaintoja on kertynyt niin paljon lisää, että laji putosi silmälläpidettäväksi. Direktiiviin se silti jäi.

Hapsivita on yksi meriuposkuoriaisen ravintokasveista. Parhaimmillaan laji voi kasvaa vaikka parimetriseksi puskaksi. Kuva: Julia Honkanen / Metsähallitus

Vielä parikymmentä vuotta sitten meriuposkuoriaisesta ”tiedettiin”, että niitä esiintyy Euroopassa vain Suomessa ja lähimmät naapurit löytyvät Kiinasta. Suomessa meriuposkuoriaista löydettiin lähinnä Espoonlahdelta, vaikka sadan vuoden takaa olikin muutama yksittäinen havainto myös Hailuodosta. Uposkuoriaisia on kolmea eri lajia ja ne kaikki saattavat esiintyä samassa murtovesilahdessa.

Sitten meriuposkuoriaista ryhdyttiin tosissaan etsimään. Hailuodon mantereeseen kiinnittävä siltahanke aiheutti tiukan syynin rakennusalueelle - löytyykö meriuposkuoriaista Hailuodosta vielä? No löytyihän sitä, lähes joka paikasta, josta sitä etsittiin. Suomen ympäristökeskus teki meriuposkuoriaiselle esiintymismallin, jonka mukaan sitä esiintyisi todennäköisesti myös joillakin alueilla pohjoisen Perämeren rannikkoa. Kuoriaista lähdettiin etsimään mallin mukaan, ja sehän ymmärsi noudattaa todennäköistä esiintymisaluettaan aina Kemin Ajokseen asti. Sen pidemmälle ei olla vielä ehditty, eikä rannikolta saarille. Tulevaisuus näyttää, löytyykö laji sieltäkin.

Hapsivita on kaunis vedenalainen kasvi, joka kasvaa lähes kaikenlaisilla pehmeillä ja sekapohjilla ja joka voi suotuisissa olosuhteissa muodostaa lähes läpipääsemättömiä niittyjä. Meriuposkuoriainen pitää hapsividasta. Video: Julia Honkanen / Metsähallitus

Kesällä 2022 VELMU (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden kartoitusohjelma) etsi todennäköisyysmallin avulla mm. meriuposkuoriaista. Malli ei Perämeren ulkopuolella toiminut aivan yhtä hyvin, mutta uusia havaintoja kuitenkin tehtiin sekä Suomenlahdelta, Selkämereltä että Merenkurkusta.

Meriuposkuoriainen on pieni ja huomaamaton vedessä koko elämänsä viettävä koppakuoriainen, joka usein kävelee vedenalaisten kasvien lehtien alapinnoilla. Sen ravinto- ja hengailukasveja ovat mm. hapsivita, ärviät ja ahvenvita, mutta kuoriaista ei välttämättä huomaa, jollei kääntele lehtiä ylösalaisin. Etsiminen on siis työlästä, mutta näköjään kannattaa. Tässä onkin luultavasti laji, jota ei juuri ole aiemmin etsitty, ja tästä syystä levinneisyydenkin on oletettu olevan niin suppea. Kun lajia etsittiin myös Ruotsista, löytyihän se sieltäkin (lue englanninkielisestä blogista enemmän).

Etsivä löytää jne.

Essi Keskinen

Luodosta löydettiin 2022 kaksi meriuposkuoriaista (vihreät pisteet kuvan alareunassa ja oikeassa yläkulmassa). Punaisista pisteistä löytyi meriuposkuoriaisia vuonna 2021, mutta alueelta oli löydetty meriuposkuoriainen jo 2017 - sen koordinaatit vain olivat kadoksissa. Kartan alareunan suuren neliön alueelta oli löydetty meriuposkuoriainen vajaat 100 vuotta sitten, mutta tarkka löytöpaikka ei ollut tiedossa. Kartta: Metsähallitus

Tästä se lähtee! Kolme luontokartoittajaa lähdössä päivän kartoitusreissulle. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Vesikuusi (Hippuris vulgaris) löytyi samasta lahdesta meriuposkuoriaisen kanssa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Ärviä kelpaa myös meriuposkuoriaiselle. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Merinäkinpartaa löytyy usein kirkasvetisistä fladoista ja lahdista. Käsissä laji tuntuu karkealta mutta samalla hauraalta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sauvalude löytyi samasta matalasta lahdesta meriuposkuoriaisen kanssa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Haranäytteestä voi nousta paljon eri lajeja. Tästä löytyy ainakin vieraslaji kanadanvesiruttoa, näkinpartaisia, pallomaisia sinibakteereja ja todennäköisesti hapsivitaa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus