Pohjamutia myöten

 

No jopas on kirkasta... Kuva: Anni Selenius / Metsähallitus

Luontokartoittaja valmistautuu kartoittamaan sameavetisen lahden kasvillisuutta SUP-laudalta snorklaamalla. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Jos lahti on a) sisäsaaristossa, b) suojaisa, c) matala, d) suurehkomalla saarella (eli sateiden valuma-aluetta löytyy) ja e) mutapohjainen, millainen luulet sen näkyvyyden olevan? Vinkkinä voin tarjota, että Secchi-syvyys eli näkösyvyys eli valkoisen 30-senttisen levyn näkyvyys pinnalta oli 65 cm. Ulkomerellä voi mitata 3-8 m Secchi-syvyyksiä, Perämeren ruskeissa humuspitoisissa vesissä kolme, neljä metriä on jo "kirkas vesi". Eilisessä Länsilahdessa luontokartoittaja Anni istui märkäpuku päällä SUP-laudan päällä, roikotti jalkojaan vedessä laudan yli ja ilmoitti: "En näe jalkojani!"

Pirita tutkii haralla pohjalta raavittua merinäkinpartaa, tähkä-ärviää ja karvalehteä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Itämeressä tuottava kerros eli se kerros, jossa kasvaa yhteyttäviä kasveja, leviä tai sammalia, päättyy sinne, minne n. 1 % auringonvalosta vielä yltää. Yleensä tämä on noin kaksi kertaa Secchi-syvyys. Länsilahdessa laskelman mukaan tuottava kerros olisi siis päättynyt 1 m 30 cm syvyyteen. Tämä piti lähes paikkansa - kasvillisuus päättyi hiukan kahden metrin syvemmällä puolella. Lisäksi kaikki haralla poimitut kasvit olivat täysin sedimentin peittämiä, toisin sanoen pohjamuta pöllyää koko ajan niin että sitä laskeutuu kasvien lehdille vesipatsaasta. Valo ei siis todellakaan pääse tunkeutumaan syvälle tässä lahdessa.

Anni snorklaa järviruovikon reunassa, jossa suurin osa kasvillisuudesta sijaitsee matalissa mutapohjaisissa lahdissa. Video: Essi Keskinen / Metsähallitus

Koska näkyvyys oli niin huono ja koska lampea ympäröivät kesämökit ja venelaiturit eli potentiaalisesti paljon veneliikennettä, teimme kasvillisuuskartoitukset snorklaamalla ja haraamalla, emme sukeltamalla. Tämä osoittautui viisaaksi, koska 100 m linjoista, jotka lähtivät rantaviivasta, ensimmäiset 20 m oli läpipääsemätöntä järviruokoa, seuraavat 10 m merinäkinruohon, karvalehden ja tähkä-ärviän muodostamaa viidakkoa ja viimeiset 70 m tyhjää mutapohjaa. Anni kertoi snorklanneensa pohjalle ja törmänneensä siihen ennen kuin näki sen. Tuloksena oli ilmainen mutakasvonaamio. 

Päivän loputtua olimme kaikki samettisen pehmeässä saven ja mudan sekoituksessa, jota oli kumiveneet, ankkurit, köydet, harat ja kaikki pohjaa koskettaneet asiat täynnä. Mieleeni muistui Uusi-Seelanti, jossa kävin vulkaanisella kuuma lähde -alueella ensin ihmettelemässä kiehuvia ja pulpahtelevia mutalähteitä rikinhajussa, sitten vuokrasin oman mutakylvyn. Muta tuntui juuri samanlaiselta, sametinpehmeältä ja hellivältä. Vain hajussa piili ero - kun Uuden-Seelannin muta haisi keitetyiltä kananmunilta (rikiltä), Länsilahden muta haisi mädältä ja monesta paikasta löytyi hapetonta mustaa pohjaa.

Parimetrisestä kumiveneestä työskentely vaatii organisointia ja hankalia asentoja. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

SUP-lauta on vedenalaisluontokartoittajan ystävä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Päivän haraamisen ja mudassa snorklaamisen jälkeen voi sanoa, että lahti on sameavetinen ja rehevöitynyt, sen dominoivat vesikasvit ovat järviruoko, tähkä-ärviä, merinäkinruoho, karvalehti ja hapsivita (kaikki rehevöitymistä kuvaavia lajeja) ja se on mutapohjainen. 

Huonon näkyvyyden pimeät sukellukset on nyt sitten vaihdettu huonon näkyvyyden mutapohjaisiksi lahtikohteiksi. Vaihtelua tämäkin.

Essi Keskinen

Luontokartoittajan huippunopeus SUP-laudalla peittoaa helposti kumiveneen ja kaksi henkilöä. Video: Essi Keskinen / Metsähallitus

Monet näytteet täytyy tarkistaa mikroskoopilla, koska lajien eroja ei näe paljain silmin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Pari vesisammaltakin löytyi järviruokovyöhykkeen juurelta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Epifyyttiset levät eli päällyslevät voivat peittää kasveja, mutta Länsilahdessa niitä kasvoi myös paksuna mattona lähellä pohjaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

"Sinipallukat" eli sinilevät eli syanobakteerit muodostavat tähkä-ärviän lehdyköille hauskoja pallosia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Samean veden selfie. Kuva: Anni Selenius / Metsähallitus