EMMAt esittelyssä: Merenpohjien eliöyhteisöt - Rönnskäret

Leväkotilo kiipeilemässä näkinpartaisilla, kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Rönnskäretissä voi kokea pinnan alla pienoiskoossa koko Merenkurkun. Rönnskäretin EMMA-alue (ekologisesti merkittävä merialue) pääsi mukaan Suomen arvokkaimpiin merialueisiin mm. kalakantojensa, monipuolisen vedenalaisen luontonsa ja mosaiikkimaisuutensa vuoksi. Erilaiset merenpohjan eliöyhteisöt ovat ne, jonka takia Rönnskäret on Merenkurkun huippukohde - alueelta löytyy yhtä lailla tiheitä näkinpartaisniittyjä kuin haurukasvustojakin, syvempien alueiden pehmeitä pohjia ja kalliorantojen rihmalevävyöhykkeitä. Rönnskäretissä on pinnan alla kaikkea.

Rönnskäriltä löytyy niin suojaisia pehmeäpohjaisia fladoja kuin kallioisia ja lohkareikkoisia riuttojakin. Alueella kutee silakka ja sieltä löytyy uhanalaista meritaimenta. Ja jos katsotaan vedenalaista kasvillisuutta, Rönnskäretiltä löytyvät kaikki makrofyyttilajit, jotka ylipäätään on mahdollista löytää Merenkurkusta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että alueen vedenalaisluonto on niin mosaiikkimaista eli hienopiirteistä - ei ole laajoja tasaisia pohjia yhtä ja samaa hiekkaa tai kivikkoa, vaan syvyydet ja pohjasedimentit vaihtelevat muutamien metrien välein. Tuossa on hiekkalaikku ja sillä kasvavia vitoja, tuossa kohoaa muutama kivenlohkare ja niillä sinnittelevät Itämeren lähes pohjoisin rakkohauru ja sinisimpukka, niiden takaa alkavat sorapohja ja näkinpartaiset, ja sitten tullaankin jo lahteen ja pehmeälle pohjalle, josta noustaan kalliorantaa pitkin lintusaarelle. Rönnskäret on myös niitä alueita Suomessa, josta löytää molemmat haurulajit, rakkohaurun ja kotoperäisen itämerenhaurun.

Rakkohaurua, näkinpartaisia ja hapsivitaa sulassa sovussa, kuva Heidi Arponen /Metsähallitus

Rönnskäret on mereisiltä arvoiltaan tärkeä myös pinnan päältä. Alue on linnustollisesti tärkeä mm. telkälle ja lapasotkalle ja sieltä löytyy vanhoja kalastusmökkejä ja luotsiasema, joista osa on nykyisin virkistyskäytössä. Lisäksi osa Rönnskäretin saaristosta kuuluu Suomen ainoaan UNESCOn maailman luonnonperintökohteeseen, joka yhdessä Ruotsin Korkearannikon ja Kvarkens skärgårdin kanssa välittää viestiä geologisesta historiasta - alueella näkyvät jääkauden jäljet moreeniharjanteina ja merestä irti kuroutuvina fladoina ja kluuveina (laguuneja). Maankohoaminen nostaa Merenkurkussa maata edelleen lähes 9 mm vuodessa, mutta samalla ilmastonmuutos makeuttaa Itämeren murtovettä niin että mereisemmät lajit kuten haurut ja sinisimpukat joutuvat pikkuhiljaa karkaamaan kohti etelää.

Gammelfladan rehevää kasvillisuutta - ärviöitä, hapsivitaa ja Vaucheria-rihmalevää pehmeällä pohjalla. Kuva Pekka Lehtonen / Metsähallitus

Jos Merenkurkussa voi vierailla veden alla vain yhdessä paikassa, Rönnskäretin EMMA-alueelta löytyy kaikki. Ja vieraile siellä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, koska lähitulevaisuudessa sekä maankohoaminen että ilmastonmuutos muuttavat aluetta.

Essi Keskinen

Piikkikala, kuva Anniina Saari / Metsähallitus

Leväkotilo kiipeilee näkinpartaisilla, oranssit pallot ovat lisääntymiselimiä. Kuva Essi Keskinen /Metsähallitus

Leväkotilo kiipeilee isonäkinsammalella. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Rönnskär. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Ahvenvitaa ja haurua, kiviä peittää myös rihmalevä. Ahenvita kasvaa hiekka- tai sorapohjalla, haurut (rakkolevä ja itämerenhauru) kasvavat kovalla pohjalla. Kuva Jussi-Tapio Roininen, Metsähallitus

Haarukkalevä. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Haura. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Mosaiikkimaisessa ympäristössä eri lajit esiintyvät rinnakkain. Keskellä olevat vaaleat näkinpartaiset kasvavat hiekka- tai sorapohjalla, samoin taaempana olevat vidat, mutta ympäröivät rusehtavammat rihmalevät kovalla pohjalla eli kivillä. Kuva Heidi Arponen / Metsähallitus

Kivellä kasvaa jouhilevää ja jotain muuta rihmalevää sekä pari pientä sinisimpukkaa. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Isonäkinsammal. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Iso parvi kolmipiikkejä. Kuva Raisa Turja / Metsähallitus

Kaksi kotiloa kohtaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kiven yläpinnasta ovat jäät ja veden liikkeet hioneet rihmalevät pois, mutta muutama läntti nukkamaista puna- tai ruskolevää vielä sinnittelee. Kiven alareunasta alkaa rihmalevä. Kuva Anu Riihimäki / Metsähallitus

Kivisimppu. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus

Rönnskäretin saariston EMMA-rajaus. Kuva VELMU

Undervattensnaturen i Rönnskärs skärgård kan sägas vara
en miniatyr av hela Kvarken. Rönnskärets EMMA-området (ekologiskt
betydelsefullt havsområde) inkluderades i listan över Finlands värdefullaste
havsområden bland annat på grund av sina fiskpopulationer, mångfaldiga
undervattensnatur och mosaikliknande natur. De olika artsamhällena gör
Rönnskäret till Kvarkens toppmål - på området hittas såväl täta ängar av
kransalger som av tång, på djupare områden mjuka bottnar och längs
klippstränderna bälten av trådalger. Under ytan finns allt. 

I Rönnskär skärgård hittas såväl skyddade flador med
mjukbotten som rev av klippor och stenblock. I området leker strömming och även
den hotade havsöringen förekommer. Om man ser på undervattensvegetationen
påträffas alla makrofytarter som överhuvudtaget är möjligt att hitta i Kvarken.
Detta beror till stor del på att undervattensnaturen är väldigt mosaikartad,
det vill säga finskalig - det finns inte vida områden med likartad sand- eller
stenbotten, utan djup och bottensediment varierar med några meters mellanrum.
Där finns små områden med sandbotten där nate växer, där finns stenblock på
vilka påträffas några av de nordligare förekomsterna av blåstång och blåmussla.
Bakom dessa börjar kanske grusbotten med kransalger för att sedan övergå till
en vik med mjukbotten, och sedan till en klippstrand och slutligen ett
fågelskär. Rönnskär är ett av de områden i Finland där man hittar både smaltång
och blåstång. 

Rönnskär har också höga värden ovanför ytan. Området är
viktigt för fågellivet, bland annat för knipa och bergand, och på området finns
gamla fiskestugor och lotsbostäder som idag används för rekreation. Dessutom är
Rönnskär en del av Finlands enda naturobjekt på UNESCO:s världsarvslista, där
Kvarkens skärgård tillsammans med Höga Kusten förmedlar information om områdets
geologiska historia - på området ses spår av istiden i form av moränryggar samt
flador och glon (laguner) som snörs av från havet. Landhöjningen lyfter
Kvarkens land ungefär 9 mm per år, men samtidigt gör klimatförändringen
Östersjöns brackvatten allt sötare vilket leder till att de mera marina
arternas, såsom blåstångens och blåmusslans, nordliga gräns småningom kommer
att förflyttas söderut.    Om du endast kan besöka ett objekt i Kvarken under ytan,
så har Rönnskärets EMMA-område allt. Och besök det gärna tidigare än senare,
för området är i ständig förändring av landhöjning och klimatförändring.