Krunnien tutkimusaseman ja Perämeren merentutkimuksen historiaa

Krunnien tutkimusasema sijaitsee Ulkokrunnin saaressa, Krunnien saaristossa Pohjoisella Perämerellä Iin edustalla. Ulkokrunnin saari on noussut merestä maankohoamisen myötä melko myöhään.

Ulkokrunni on paljastunut merestä pikkuhiljaa, ja kohoaminen jatkuu edelleen. Kuvat Terttu Vartiainen, Oulun yliopisto.

Ihminen on vaikuttanut Krunneilla jo 1500-luvulta lähtien, mutta suurin osa muinaismuistoista on 1700- ja 1800-luvuilta. Merestä nousevat luodot ovat olleet käytössä heti kun niille on voinut rakentaa. Ulkokrunnissa ei kuitenkaan ole koskaan ollut pysyvää asutusta. Asutuksen puutteen vuoksi siellä ovat säilyneet jatulintarhat, kivikompassit ja aurinkokellot, jotka ovat yleisesti tuhoutuneet rannikolla rakentamisen yhteydessä. Aluksi Ulkokrunnia on käytetty kalastustukikohtana ja myöhemmin heinän tekopaikkana. Heinää on kerätty saarella ja viety talvella jäitä pitkin maihin.

Kalastusmajoja Pihlajakarissa, Ulkokrunnin eteläkärjessä.

Saarelle on rakennettu luotsiasema vuonna 1872, ja punainen kolmikymmenmetrinen puinen pooki kaksi vuotta myöhemmin. Luotsiasema toimi Ulkokrunnilla vuosina 1872-1934. Luotsattavat alukset kuljettivat pääasiassa sahatavaraa Haukiputaan ja Iin sahoilta. Kesäaikaan (toukokuusta lokakuuhun) luotsiasemalla asui neljä luotsia ja kaksi luotsioppilasta. Eniten luotsauskeikkoja tehtiin 1920-luvulla, jolloin niitä oli pari sataa vuodessa. Luotsiasema suljettiin vuonna 1934, koska sitä ei enää tarvittu. Sahoja lakkautettiin, joten kysyntä oli vähäisempää. Lisäksi Maakrunnin ja Ulkokrunnin väliin rakennettiin Oulu-Kemi laivaväylä, joka poisti lopulta luotsaamisen tarpeen.

Vanha luotsiasema ennen remonttia.

Maakrunni-säätiö perustettiin Oulussa vuonna 1936. Alueen asukkaat olivat huomanneet merilintujen, erityisesti merihanhien vähentyneen. Lintujen munia oli kerätty huomattavia määriä sota- ja pula-aikoina, myös saarista, mikä vaikutti suoraan lintukantoihin. Säätiö hankki itselleen suurimpien saarien maa-alueet Krunnien saaristossa suojellakseen lintujen lisääntymistä. Linnusto ja kasvillisuus ovat olleet käytännössä suojeltuja jo vuodesta 1937. Virallinen suojelualue perustettiin vuonna 1956. Suojelualueen laajuus on 4 579 ha, ja se käsittää 14 saarta. Alue liitettiin osaksi Natura 2000 – verkostoa vuonna 1998. Suojelu uudistettiin vielä vuona 2002. 

Oulun yliopisto perustettiin vuonna 1959 varsin hyvin resurssein. Luotsiasema siirtyi yliopiston haltuun samana vuonna. Luotsiasema remontoitiin tutkimusasemaksi vuonna 1962.

Kuvia remontista. Remonttitarvikkeet kuljetettiin saarelle hevosilla ja jopa autolla. Jääpeite oli alueella vielä kestävää, nykyään veneväylät estävät tarpeeksi paksun jään muodostumisen. 

Yliopistokurssit alkoivat vuonna 1963. Ensimmäinen kurssi oli vesieläinkurssi, jota ohjasi Ilpo Haahtela. Tutkimusasema oli aktiivisessa käytössä 60-80 -luvuilla. Oulun yliopisto järjesti siellä kenttäkursseja ja tutkimusta.

Ryhmäkuva ensimmäiseltä kenttäkurssilta vuodelta 1963.

Kansainväliseen biologiseen ohjelmaan osallistuneita vuonna 1971.

Pohjoismaalaisten meribiologian kurssiporukka vuonna 1981.

Vuosina 1964-1974 Perämerellä järjestettiin Kansainvälinen biologinen ohjelma, IBP. Siihen kuului biologisia kartoituksia, joiden päämääränä oli tutkia biologista tuottavuutta, ihmisten sopeutumista ympäristönmuutokseen ja ympäristönmuutosta itseään. Ohjelmaan tarvittiin tutkijasukeltajia ja Suomen ensimmäinen yliopistollinen sukelluskurssi järjestettiin Oulussa vuonna 1966. Kurssille osallistui 20 biologian ja maantiedon opiskelijaa.

Kurssilla oli käytössä kaksi settiä sukellustarvikkeita 20 opiskelijalle.

Lintulaskennat alueella on aloitettu jo vuonna 1939 (kaksi vuotta suojelualueen perustamisen jälkeen) Einari Merikallion toimesta. Niitä on jatkettu tähän päivään saakka, mikä tekee niistä pisimmät lintulaskentasarjat Suomessa. Eero Helle aloitti hyljetutkimuksen Krunneilla, ja kirjoitti väitöskirjansa vuonna 1980 aiheesta ”Itämeren norpan populaatiokoko ja -rakenne ja lisääntyminen Perämerellä”. Hän aloitti myös norppien ilmalaskennat Perämerellä. Hyljetutkimusta jatkaa nykyään Mervi Kunnasranta. Myös arkeologiaa on tutkittu Ulkokrunnilla ja se jatkuu edelleen Jari Okkosen johdolla. 

Saaren käyttö tutkimusasemana hiipui välillä, mutta nykyisin yliopisto käyttää saarta taas aktiivisemmin, kun Perämeren tutkimusasema siirtyi sinne Hailuodosta 2000-luvulla.

Norppatutkimus jatkuu nykyisin Mervi Kunnasrannan johdolla. Kuva Oulun yliopisto.

Perämerellä on kaksi kansallispuistoa: 1991 perustettu Perämeren kansallispuisto ja 1995 perustettu Haaparannan kansallispuisto. Ne sijaitsevat aivan toistensa vieressä, Kemin-Haaparannan ulkosaaristossa. Molempien puistojen alueella tehtiin vedenalaisen luonnon kartoituksia vuosina 1991-1999.

Vuosina 2001-2005 aluella toteutettiin Perämeri Life -hanke. Hankkeessa laadittiin Perämerelle toimintasuunnitelma, johon koottiin tietoja Perämeren ja sen valuma-alueen ympäristöstä ja tilasta, sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan merialueen keskeisimmät ympäristöongelmat.

Perämeri Life -hankkeen jälkeen alueella toteutettiin kansallista vedenalaiskartoitusta (VELMU) vuosina 2004-2016 Metsähallituksen meritiimin toimesta (Katso loppuseminaariesitys englanniksi). Vuonna 2017 alkoi SEAmBOTH,Saumaton Perämeri -hanke, joka jatkoi kartoittamista ja vedenalaisen luonnon karttojen tekemistä yli valtion rajojen. Hankkeessa tehtiin hyvää yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä. Hanketta veti Metsähallituksen meritiimi ja siinä oli mukana kuusi muuta toimijaa Suomesta ja Ruotsista. Krunnien tutkimusasemaa käytettiin sidosryhmätilaisuuksissa ja kartoituksissa.

Sidosryhmäyhteistyötä tutkimusaseman pihalla. Kuva Essi Keskinen, Metsähallitus.

Kirjoittanut Anna Antinoja Jouni Aspin ja Essi Keskisen pitämien esitelmien pohjalta.

Voit katsoa loppuseminaariesityksen täältä.

Kuvat Ilpo Haahtela (jollei toisin mainita), Oulun yliopiston luvalla