Vesikasvien levinneisyystiedot laajenevat

Vaarantunut vesipaunikko Raahen natura-alueella. Kuva Catherine Egerton, Metsähallitus.

Pohjanlahdella eletään tänä kesänä jännittäviä aikoja! Kolmen eri hankkeen neljä eri tiimiä on tämän maastokesän aikana tehnyt havaintoja kolmesta eri lajista aivan uudelta alueelta.

Rannikko-LIFE eli CoastNet LIFE -tiimi, joka työskentelee Raahen natura-alueella, löysi ensimmäistä kertaa natura-alueen rajojen sisäpuolelta vaarantuneen VU paunikon, Crassula aquatica. Kun tarkastelee ympäristöhallinnon uhanalaistietokantaa Hertta Eliölajit, heti natura-alueen rajan ulkopuolelta löytyy 1x1 km kokoinen ruutu Preiskarin saaren itäpuolelle sijoitettuna. Sen tietona on ”vuonna 1994 lisätty arkistohavainnosta”.

Nyt havainnon teki suomalaistunut australialainen vapaaehtoistyöntekijä. Vapaaehtoiset todella hyödyttävät hankkeita! Raahen natura-alue on siis saanut uuden uhanalaishavainnon.

Aiemmat tiedot vesipaunikon esiintymisestä Raahen natura-alueella. Kuva kaapattu Hertta Eliölajit -järjestelmästä.

Yhtä jännittäviä kuuluu Merenkurkusta ja pohjoiselta Perämereltä. SEAmBOTH-hankkeen tiimi ja Perämeren ja Merenkurkun VELMU-tiimit ovat kaikki löytäneet jokisuistoista ja muista lähes makeista vesistä, mm. Torniojokisuistosta ja mahdollisesti myös Merenkurkusta, lapinvesitähteä Callitriche hamulata. Lähdekirjallisuudessa lajin levinneisyydeksi mainitaan Lappi ja Häme. Onhan Meri-Lappikin toki osa Lappia, mutta kasvia ei mitä ilmeisimmin ole esiintynyt missään päin Itämeren rannikkoa aiemmin. Nyt havainnot on varmistettu Luonnontieteellistä keskusmuseota myöten.

Lapinvesitähden lehdenkärjet ovat pihtimäiset. Kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus.

Laji.fi -sivustolta kaapattu kuva lapinvesitähden havainnoista Suomesta. Karttaa ei voi käyttää levinneisyyskarttana, mutta osviittaa se antaa, samoin kuin Retkeilykasvion ja Suuren Pohjolan värikasvion karttakuvat, jotka antavat saman kuvan lapinvesitähden levinneisyydestä. Nyt lajia on löydetty pitkin pohjoisen Perämeren rantoja ja jokisuistoja ja mitä todennäköisimmin myös Merenkurkusta.

Kolmas lajin aiemmin tunnetun levinneisyysalueen laajentuminen löytyy Merenkurkusta, josta Mustasaaresta Värlaxfjärdenistä löytyi poimuvitaa Potamogeton crispus ”suuria määriä ympäri sitä lahtea”. ”Luulisin että jos sitä on noin paljon, se olisi jo levinnyt lähialueille”, sanoo Merenkurkun VELMU-tiimin luontokartoittaja. Aiemmin poimuvidan levinneisyysalue on ollut hyvin eteläsuomalaispainotteinen.

Poimuvita on nimensä mukainen, poimuinen. Kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus

Poimuvidan lehdet ovat terävän sahalaitaiset. Kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus.

Laji.fi -sivustolta kaapattu kuva poimuvidan havainnoista Suomesta. Kaikkien lähdeviitteiden mukaan lajin levinneisyyden on aiemmin tiedetty painottuneen vain Etelä-Suomeen.

Suurella todennäköisyydellä nämä löydöt eivät tarkoita sitä, että lajit olisivat välttämättä levittäytymässä uusille alueille, vaan sitä, että on vielä paljon, mitä ei vedenalaisesta luonnosta tiedetä. Vesikasveihin on kuitenkin hankalampi päästä käsiksi kuin maakasveihin, ja jokaista kolkkaa Suomen merialueista ei ole vielä selvästikään koluttu.

Iso kiitos tarkkojen maastokartoittajien lisäksi myös hankerahoittajille, jotka ovat tehneet mahdolliseksi nyt käynnissä olevat kartoitukset! LIFE, Interreg Nord ja Ympäristöministeriö: Tuhannesti kiitoksia!

Essi Keskinen

Poimuvita rehevässä lahdessa Merenkurkussa. Kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus.

Poimuvita, kuva Teemu Mustasaari, Metsähallitus.