Erään vesisammalen tarina

Olipa kerran pieni ahdinsammal nimeltä Rhyncostegium riparioides. Se asui 1-6 m syvyydessä pohjoisella Perämerellä kaikkialla, mistä vain löytyi suhteellisen avointa kivikkoa. Suojaisissa paikoissa se ei viihtynyt. Vuoteen 2006 asti tuo pieni ja vaatimaton sammal oli saanut elää elämäänsä kaikessa rauhassa, poissa parrasvaloista.

Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Perämerelle otettiin töihin uusi Meribiologi, ja hän ja hänen tiiminsä alkoivat tunkeutua Rhyncostegium riparioides -ahdinsammalen valtakuntaan. Meritiimi ei ensin tunnistanut sammalta ja vei sen siksi Oulun yliopiston velhoille Tauno Ulviselle ja Risto Virtaselle tunnistettavaksi. Siellä sammalen nimi kerrottiin ensi kertaa Meritiimille - ahdinsammal, jonka nimi on vastikään vaihdettu Platyhypnidium riparioides -synonyymiksi.

Meni vain vuosi kun Platyhypnidium riparioides ensi kertaa herätti hämmästystä. Meritiimi löysi arkistojen kätköistä salaisen tietolähteen, Perämeren kansallispuistoon vuonna 1994-1995 tehdyn vedenalaiskartoituksen raportin. Tuossa raportissa pientä ahdinsammalta ei mainittu lainkaan nimeltä, ei sen kummallakaan aliaksella Rhyncostegium riparioides eikä Platyhypnidium riparioides. Sen sijaan kirjassa esiintyi aivan toinen sammal, rantasaukonsammal Leptodyktium riparium.

Tämä herätti mielenkiintoa koko Meritiimissä. Myös aiemman retkikunnan sammalnäytteet oli viety Oulun yliopistolle tunnistettaviksi, mutta asiantuntijavelho oli ollut toinen. Kukaan Meritiimistä tai Yliopistolta ei uskonut, että kansallispuiston vedenalaisessa luonnossa olisi tapahtunut niin valtavaa ekologista mullistusta kahdessakymmenessä vuodessa, että alueen yleisin vesisammal olisi vaihtunut toiseen yhtä yleiseen. Tämän sammalen lajintunnistus vain tuntui olevan hyvin vaikeaa.

Tästä alkoivat ahdinsammalen ympärillä liikkuneet huhut ja kuiskeet - saukonsammal ja ahdinsammal näyttivät hyvin samanlaisilta, ja ahdinsammal esiintyi lisäksi kahtena eri olomuotona. Samalla kivellä saattoi kasvaa pitkää ja käärmemäisen hentoa, vain vähän haarovaa ja suhteellisen oliivinvihreää ahdinsammalta rinta rinnan joulukuusimaisen, terhakan, paljon haarovan ja tummemman vihreän ahdinsammalen kera. Nämä molemmat olivat kuitenkin samaa sammalta, vaikkakaan eivät aiemmin tunnistettua saukonsammalta.

Yhtäkkiä kaukaisesta kuningaskunnasta, Turun yliopistosta, saapui viesti: Perämeren ahdinsammalta (jonka latinankielisenä nimenä Rhyncostegium riparioides taas yhtäkkiä vakiintui) epäiltiin kaksoisagentiksi! Ahdinsammalta esiintyi sekä kuivalla maalla että Perämeressä ja järvissä veden alla, ja kaukaisen Turun yliopiston tutkijavelho Sanna Huttunen epäili, että Perämeren sammal vain naamioitui ahdinsammaleksi ja oli todellisuudessa jotakin aivan muuta.

Turun yliopisto antoi määräyksen ottaa vangiksi lukuisia ahdinsammalia kesän aikana, ja lähettää näytteiksi kutsutut sotavangit kaukaiseen kuningaskuntaan DNA-määritystä ja muita kuulusteluja varten. Vangitut ahdinsammalet lähetettiin kauas etelään ja meni monia vuosia, ennen kuin niiden kohtalosta kuultiin jälleen.

Sitten eräänä kauniina päivänä saapui viestintuoja, Metsähallituksen sammalvelho Riikka Juutinen, joka kertoi, että Perämeren ”ahdinsammal”, kulki se sitten nimellä Rhyncostegium riparioides tai Platyhypnidium riparioides, oli kaiken aikaa ollutkin aivan toinen laji! Oxyrrhyncium speciosum -sammal oli vasta muutama vuosi aiemmin liitetty Suomen sammallajien lajilistaan, eikä sillä ollut vielä edes muuta suomenkielistä nimeä kuin sukuun viittaava ”nokkasammal”.

Suomenkielistä nimeä mietittäessä sukuun viittaavalle nokkasammalelle päätettiin viitata kintaalla ja jatkaa kalevalaista linjaa toisesta vesisammalesta vellamosta ahdinsammalen kautta tursonsammaleeksi. Näin oli uusi ”tulokas” saanut nimensä, vaikka olikin aina kuulunut Perämeren vesisammallajistoon.

Mitä tästä tarinasta opimme? Että jos biologia välillä hämmentää tavallista kulkijaa, niin tapahtuu myös tutkijoille. Mikä ensin alkoi saukonsammalena ja tunnistettiin oikeammin ahdinsammaleeksi, vaihtoi nimeään kahden synonyymin välillä kymmenen vuoden ajan ja vihdoin määritettiin täysin uuteen sukuun Oxyrrhyncium, jolle annettiin nimeksi tursonsammal.

Tämä tarina kertoi ahdinsammaleesta, joka vuosikausia teeskenteli olevansa joku muu kuin olikaan, mutta joka vihdoin saatiin kiinni ja määriteltyä omalle paikalleen. Vai tuliko se vain kaapista? Tarina kertoi myös tutkijoista, joilla on kova halu luokitella, määritellä ja lokeroida luontoa, vaikka sammal itse pysyi aivan samana kaiken tämän turbulenssin keskellä.

Ja kaiken lisäksi: hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.

Essi Keskinen