Kesä alkaa Kaskisista!

Tänä vuonna meidän Natura-alueiden luontokartoituksia tekevä tiimimme suuntasi heinäkuun alusta Kaskisiin kartoittamaan Selkämeren suojelualueita. Tarkoituksenamme on kartoittaa vedenalaista luontoa sukeltaen, snorklaten, kahlaten ja videoimalla Närpiön ja Kristiinankaupungin edustalla aina elokuun loppupuolelle saakka.

Kesäkelejä Kaskisissa. Kuva: Metsähallitus / Iiris Kokkonen

Lähdimme pääkaupunkiseudulta kohti Kaskisia meribussiksi nimetyllä pakettiautolla, tiimiläisten lisäksi mukaan pakattiin melkoinen määrä tavaraa. Ensimmäinen matka Kaskisiin tehtiinkin tiiviissä tunnelmassa.

 

Meribussin tunnelmissa suunnittelija ja muutama tuikitärkeä tavara: happipullot hätätilanteita varten, kumivene, pelastuspuku ja vedenalaisen kameran vaijeri. Kuva: Metsähallitus / Victoria Ollus

Kartoituksemme Kaskisten alueella lähtivät nytkähdellen käyntiin. Ensimmäisellä viikolla painiskeltiin plotteriongelmien kanssa, ja lopulta vuosia nähnyt plotterimme sanoi sopimuksensa kokonaan irti. Onneksi saatiin sijainen eli kannettavassa salkussa kulkeva varaplotteri, joka toimii veneessä auton akulla. Tarkoituksena on kuitenkin vaihtaa veneeseemme Aureliaan kokonaan uusi plotteri vielä seuraavien viikkojen aikana.

Kannettava plotteri pelasti meidät pulasta. Kuva: Metsähallitus / Victoria Ollus

Olimme kuulleet Selkämeren alueesta paljon hyvää ja jotakin huonoa; täällä on todella kaunista, kirkkaat vedet ja julmetusti kareja. Huhut pitivät paikkansa, näkösyvyys on monin paikoin todella hyvä, sukeltaessa ei tarvitse roikkua linjaköydessä ja lajisto on kiinnostavaa.  Mutta sitten ne karikot… Aivan keskeltä ulappaa nousee valtavia kivimuodostelmia, kutsumme näitä alueita dinosaurusmaisemiksi. Kivien keskellä saa todella ajaa kieli keskellä suuta, ja myös tähystäjän on syytä olla hereillä. Suurin osa videointipisteistämme löytyy juuri näiden karikkoisten alueiden keskeltä, ja välillä pisteille kierrelläänkin monen mutkan kautta.

Selkämeren kivikot. Kyllä sinne sekaan mahtuu, kunhan ajaa varovasti. Kuva: Metsähallitus / Victoria Ollus

Onneksi meillä on mukanamme apuvälineitä hankaliin paikkoihin. Pinnan alla piilevien lohkareiden tullessa liian lähelle vaihdamme veneen suppilautaan tai kumiveneeseen. Kumivene kulkee hyyyvin hitaasti sähkömoottorilla, jonka saa nopeasti tempaistua ylös vedestä matalikoissa. Oikein matalissa paikoissa ja tyynellä säällä paras kulkupeli on suppilauta, jolla saa yllättävän paljon tavaraakin kulkemaan. Kaiken lisäksi suppailu on tietysti tosi kivaa! Toisinaan paras keino on kuitenkin uida perille. Kahluupisteitä tehdessä kartoittaja tiputetaan mahdollisimman lähelle pistettä, ja loppumatka hoidetaan uiden, kelluen ja ajautuen. Nopeaa pisteiden tekeminen tällä menetelmällä ei ole, mutta toisaalta päästään paikkoihin, joihin olisi mahdotonta muuten päästä. Monet kahluupisteet keskellä kivikkoja ovat olleet lajistoltaan varsin monipuolisia ja kiinnostavia, ja samalla tulee päivän hyötyliikunta hoidettua.

Vene on lastattu veneellä. Kuva: Metsähallitus / Lippi Vertio

 

Kartoittajilla kaikki kunnossa ja matka kohti karikoita voi alkaa. Kuva: Metsähallitus / Victoria Ollus

Kartoittaja palaa veneeseen kahluuruudulta. Pelastuspuvussa uiminen on vähän kömpelöä, mutta tavalla tai toisella kaikki on saatu hinattua takaisin veneeseen. Kuva: Metsähallitus / Iiris Kokkonen

Suppailija voi vetää sukelluksen linjaköyden, kuljettaa sukeltajan tavarat ja jäädä linjan läheisyyteen valvomaan sukellusta. Kuva: Metsähallitus / Tiina Ellonen

Karikoiden lisäksi olimme kuulleet varoituksia Selkämeren saariston tuuliherkkyydestä. Alue on hyvin avoin, ja kohtuullinenkin tuuli voi nostaa aallokon työnteon kannalta hankalaksi. Lisäksi myrskyjen jälkeen mainingit saattavat kestää päiväkausia. Ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta meitä ei kuitenkaan ole tuulilla kiusattu. Hellettä on riittänyt, ja meri on monesti ollut suorastaan rasvatyyni. Viime aikoina on lähinnä hätistelty psykoottisia paarmoja ja pohdittu kuinka paljon aurinkorasvaa on tarpeeksi. 

Meren pinta on ollut monena päivänä aivan täydellisen tyyni. Kyllä kelpaa kartoittaa! Kuva: Metsähallitus / Lippi Vertio

 

Uskollinen Tordmolen odottaa seuraavan päivän koetuksia Kaskisten laiturissa. Kuva: Metsähallitus / Lippi Vertio

Bonuksena Kaskisissa on viehättävä puutalokeskusta, leppoisa kesätunnelma ja tarjolla on myös hyvää ruokaa. Terassilla ravintola Sinisessä hetkessä on syöty vuoden parhaat kasvisburgerit. Kaskisissa voivat siis biologit hyvin ja paksusti!

Lippi, luontokartoittaja