Hankkeet ja vapaus uuden kokemiseen

Metsähallituksen meritiimin toiminta on melko lailla ennalta määritettyä seuraten ympäristöministeriön antamia ohjeita. Kesäisin tehdään kasvillisuuslinjoja ja kuvataan drop-kameralla pohjia, sekä viime vuosina on paljon myös kahlattu rantavesissä.

Kun työskentelee hankkeessa, määrittelee toimintaa hankehakemuksessa kirjoitetut tavoitteet. Nämä tavoitteet saattavat poiketa melko suurestikin siitä, mitä muu tiimi tekee. Siitä olemme saaneet nauttia Kvarken flada hankkeen puitteissa edellisen kuukauden ajan. Hankkeen yhtenä tarkoituksena on selvittää kolmipiikkien vaikutusta ahvenen ja hauen kalakantoihin Merenkurkussa. Tukholman saaristossa tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt, että kolmipiikit syövät vastakuoriutuneita ahventenpoikasia. Jotta vesistöt pysyisivät terveinä, vaativat ne petokaloja, jotka rajoittavat mesopredaattorien, kuten kolmipiikkien, kantoja. Kolmipiikkien yleistyessä syövät ne suuremmissa määrin pieniä katkoja ja kotiloita, jotka taasen syövät rihmaleviä monivuotisten, habitaatteja tarjoavien kasvien päältä. Lyhykäisyydessään: mitä enemmän kolmipiikkejä sitä suurempi rehevöitymismahdollisuus.

Me olemme siis päässeet ”vieraille” vesille ja täysin ydintoiminnan ulkopuolelle, olemme nimittäin olleet pyytämässä piikkikaloja! Yksi työn parhaista puolista on ehdottomasti uuden oppiminen ja sitä totta vieköön ei ole ollut puutetta. Aloitimme sillä, että pieni delegaatio Suomesta lähti ELYn ja Metsähallituksen voimin Länsstyrelsen Västerbottenin vieraaksi Uumajaan, jossa SLU Aquan tutkija koulutti meille piikkikalapyynnin metodeja. Pari päivää erheitä ja oppimista ja suuntasimme takaisin Suomen puolelle ja merelle. Suomessa piikkikaloja pyydettiin aina Kaskisista Luotoon, 16 fladassa. Jokaisen fladan sisälle laitettiin 10 pyydystä ja ulkopuolelle kolme. Seuraavana aamuna merrat käytiin kokemassa ja kaikki pyydyksiin jäänyt mitattiin ja kirjattiin, piikkikalat otettiin talteen myöhempiä vatsalaukkututkimuksia varten.

Anniina Lääninhallitukselta esittelee kenttälomaketta Kuva: Anette Bäck

Merrat merkitty yhteystiedoin Kuva: Roosa Mikkola

Hankkeessamme oli sopivasti juuri aloittanut uusi kesätyöntekijä Maija, joka pääsi suoraan mukaan toimintaan. Aika hyvin ensimmäiselle kokonaiselle työviikolle. Siinä oli mukava perehdyttää Maijaa Merenkurkun saloihin, kun huristeltiin Valassaarilta Svedjehamnin ja De Geer moreenien ohi Mikkelinsaarille.

Takaisin piikkeihin! Pyydystimme niitä kahteen eri otteeseen. Ensimmäisellä pyyntikerralla kolmi- ja kymmenpiikkejä tuli selkeästi eniten fladojen ulkopuolelta, kun taas toisella pyyntikerralla niitä tuli tasaisemmin niin, että myös fladojen sisäpuolilta saatiin yksilöjä. Joissakin pyydyksissä oli toistasataa piikkikalaa! Kommelluksitta kaikki ei tietenkään sujunut. Joillakin merroilla tuntui olevan oma tahto; ne olivat siirtyneet tyynissä fladoissa jopa satoja metrejä… pohdimme olisiko saukko ollut leikkisällä tuulella ja tahtonut kokea merrat puolestamme. Nyt sitten odotellaan mitä tuloksia LUKE sekä SLU

Aqua loihtivat aikaansaannoksistamme, vaikuttavatko kolmipiikit myös Merenkurkun ahvenpopulaatioihin?

- Roosa

Tästä se lähtee, merrat pyyntiin! Kuva: Anette Bäck

Ulf SLU Aquasta opastaa mertojen laittoon, vai oliko se sittenkin fladatanssi? Kuva: Anette Bäck

Kolmi- ja kymmenpiikkejä merrasta. Kuva: Roosa Mikkola