Palkintojakkaralla

Meren aarteet -kirjan julkistamistilaisuus Helsingissä.



"Työ tekijäänsä kiittää", kuuluu vanha sanonta, mutta tällä hetkellä muutkin kiittelevät. Eilen saatiin kuulla upea uutinen: VELMU-kirja Meren aarteet on valittu vuoden luontokirjaksi 2017! Tästä, tai Tieto-Finlandia -palkinnosta, vasta haaveiltiin kun syksyllä 2015 ryhdyttiin puhumaan "VELMU-Atlaksen" kirjoittamisesta.

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Merenalaista-luontoa-kuvaava-teos-voitti-WWF-n-Vuoden-luontokirja--palkinnon-3329.a

http://www.metsa.fi/-/meren-aarteet-palkittiin-wwf-n-vuoden-luontokirjana-2017

Kirjaan on koottu sekä järisyttävä määrä uusinta Itämeri-tietoa että upeita valokuvia.  Metsähallituksen meribiologit ovat kymmenen vuoden ajan kartoittaneet Itämeren vedenalaista maailmaa,  kortensa ovat kantaneet kekoon ELY-keskukset ja LUKE, Åbo Akademi on kouluttanut ja mallintanut Helsingin yliopisto rinnallaan, GTK on luodannut pohjia ja SYKE on koordinoinut VELMU-hanketta. Merisotakoulun tutkimuskeskuskin on osallistunut, eli tekijäkaarti VELMU-hankkeessa on ollut melkoinen. Niin on ollut asiantuntijajoukko kirjaa kirjoittamassakin.

VELMU ja Metsähallituksen meribiologinen toiminta ovat niittäneet palkintoja aiemminkin. Vuosi sitten VELMU-hanke sai ympäristöpalkinnon Sukeltajaliitolta.  Sukeltajaliiton mukaan "Sukeltajilla tärkeä rooli meriluonnon muutosten tallentamisessa" ja itse en voi kuin myötäillä.

http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiset/Sukeltajaliiton_ymparistopalkinto_merilu(40569)

Vuonna 2015 Metsähallituksen silloinen pääjohtaja Esa Härmälä julisti, että "Nyt on meren vuoro!" Pari vuotta sitten Metsähallituksen vuoden ympäristöpalkinto ropsahti meritiimille, eli mereen todella satsattiin.

http://www.metsa.fi/-/-nyt-on-meren-vuoro-metsahallitus-satsaa-itamereen

Vuoden 2016 tammikuun lopussa VELMUn karttapalvelu aukesi ja koko kymmenen vuoden kartoitustyö oli kaiken kansan nähtävillä karttasovelluksena, mallinnuksina ja levinneisyyskarttoina, ja se oli jo eräänlainen loppuraportti kymmenen vuoden kartoitushankkeelle. Päivä oli upea ja tuntui palkinnolta.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2016/01/pahein-tyopaiva-ikina.html

Nyt, kun kirjoitusurakka on sekä paketissa että palkittu, on hyvä istahtaa alas, miettiä viimeistä puoltatoista vuotta, joiden aikana on kirjoitettu, ja sitä edeltävää kymmentä vuotta, joiden aikana on sukellettu ja veneilty yhteensä satojen henkilötyövuosien verran.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2016/01/yhtakkinen-kirjailija.html

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2016/11/tyonkuva-kirjoittaminen.html

Kollegani ja ystäväni, meriarkeologian ainut tohtori Suomessa, Minna Koivikko, sen kiteytti: "Kun jotain lähtee puuhaamaan niin miksei sitten tehdä yksin tein sikapriimaa vaikka tavallista olisikin tilattu  "

Eikös me aina tehdä näin?

Essi Keskinen

P.S. Jälkisanoiksi on pakko lainata suoraan WWF:n kollegaa Niikka Borgia, joka kiteytti Meren aarteet -kirjan niin kauniisti julkistustilaisuuden jälkeen (kiitos vielä kerran lainauksesta Niikka!):

"Niikka Borg julkaisi 9 kuvaa.

· 27. syyskuuta ·

Mun työ koskettaa ympäristöä jota suurin osa ei koskaan koe omalla kehollaan tai näe omilla silmillään. Edes mun mies ei ole käynyt mun työmaalla, Itämeren pinn…an alla. Kuitenkin hämmästyn joka kerta kun kuulen maallikon (eli kuivakon) kysyvän “No onko siellä edes enää mitään suojeltavaa??” No todellakin on!!!

Onneks tänään julkaistu #merenaarteet kirja näyttää tän jokaiselle. Monet suomalaiset ammattisukeltajat, ja etenkin metsähallitus, ovat tehneet käsittämättömän määrän työtunteja kartoittaakseen Suomen vedenalaiset alueet. Se nippelitieto löytyy Velmun karttapalvelusta, mutta kaikki proosallisuus, tieto ja kauneus on laitettu tämän kirjan kansien väliin. Oon koko illan selaillut kirjaa, jonka kuvat kertovat juuri sen minkä haluan näyttää kuivakoille. Ekan kuvan punalevät jotka ovat just noin intensiivisen punaisia, merirokkojen rytminen hamuaminen (kuva 2) jota on tullut tujoteltua melkeen jokaisen sukelluksen lopussa 3 metrissä hengatessa ja mätipalleroisista pilkistävät silmäparit ja tykyttävät sydämenlyönnit (kuva 7). Tiesittekö muuten että hauki on peto jo poikasena (kuva 8)?
Tämä kirja näyttää sen kaiken, ja vaikka mulla ei ole ollut osaa eikä arpaa kirjan tekemisessä tunnen käsittämätöntä myötäylpeyttä kollegoiden puolesta. Mahtava työ, nyt tuuttatte tätä joka tuutista ettei se jää kirjahyllyihin pölyttymään!
#itameri #sukellus #ammattisukeltajat #velmu #metsahallitus #syke #ymparistoministerio #myotaylpeys #vuodenparasjoululahja

 https://www.youtube.com/watch?v=TzOPf5dIug8&feature=youtu.be

Otalehtivita kurkistelee kohti luontokartoittajaa.

Batrachospermum -punalevä on nimestään huolimatta vihreä, pulloharjamainen Perämeren asukki.