Tähänastinen kenttäkausi 2017 suunnittelijan näkökulmasta

Nyt on menossa kuudes kesäni Itäisellä Suomenlahdella Metsähallituksella vedenalaisten luontokartoitusten parissa ja ensimmäinen kesäni suunnittelijana.  Aloitin työt kesäkuun puolen välin jälkeen ja vietin monta (vajaa kaksi) pitkää yksinäistä viikkoa toimistolla ennen kuin kenttäkausi alkoi ja luontokartoittajat tulivat ja toivat mukanaan elämän. Tietokone oli ainoa ystäväni (okei, välillä kohtasin myös muita ihmisiä toimistolla). Kenttäpäivät tuntuivat olevan kaukana tulevaisuudessa. Kun kartoittajat tulivat, ensimmäinen viikko meni perehdytyshommissa, toinen viikko lähinnä Kotkan Meripäivillä Itämerikylässä ja kolmas viikko allekirjoittaneella kesäflunssassa. Vasta heinäkuun viimeisellä viikolla pääsin oikeasti kentälle ja kylläpä oli kivaa päästä merelle!

Mutta palataan siihen, että mitä suunnittelijat puuhaavat pimeissä ja pölyisissä toimistoissa ennen kenttäkauden alkua. Suunnittelija nimensä mukaisesti suunnittelee kenttäkauden kulkua kesän tavoitteiden ja prioriteettien pohjalta. Mitä kesän kartoituksilla pitäisi saada selville, missä päin tutkimuskohteet sijaitsevat, missä järjestyksessä niitä kannattaisi käydä läpi ja miten kartoitukset olisi järkevää toteuttaa. Täytyy selvittää mahdollisia majoituspaikkoja eli miettiä mistä käsin milloinkin olisi hyvä tehdä töitä. Täytyy huolehtia välineiden kuten veneiden ja sukelluspullojen kunnosta, selvittää onko aihetta uusille hankinnoille, tehdä karttoja ja pisteitä videointialueille, suunnitella uusien ja vanhojen työntekijöiden perehdytysviikko, jotta kaikille palautuu mieleen veneilyturvallisuus, sukellusturvallisuus, hätäensiapu ja kartoitusmenetelmät.

Kesän kartoituksille tehdään suurpiirteinen suunnitelma, esimerkiksi tänä kesänä aloitimme kartoitukset vastuualueemme läntisimmästä osasta Porvoosta ja tarkoitus oli siirtyä sieltä itään päin. Yleensä jokaiselle viikolle tehdään jonkinlainen viikkosuunnitelma ja jokaiselle päivälle oma suunnitelmansa, mutta jopa samana aamuna ja parhaimmillaan kesken päivää suunnitelma voi muuttua täysin. Moni asia voi mennä pieleen, mutta ehkä joku muu kirjoittaa siitä aiheesta myöhemmin. Yleensä syynä suunnitelmien vesittymiseen on tuuli, tuo meribiologien videopelien loppuvastustaja. Suunnittelija voi siis suunnitella kaikenlaista, mutta näissä hommissa tarvitaan usein varasuunnitelmaa tai jopa varasuunnitelman varasuunnitelmaa. Joustavuutta jos jotain olen näissä töissä oppinut!

- Henna

Loppukevennykseksi kuvapläjäys tähänastisista meiningeistä:

Perehdytysviikolla Ulko-Tammiossa perinteisesti testattiin pelastautumispukujen toimivuus. Mukana 31-tiimi ja virkistyksen tyypit. (Kuvat: Metsähallitus/Maiju Lanki)

Itämerikylä rakennettiin jälleen yhdessä monen Itämeritoimijan kanssa Kotkan Meripäiville, tänä vuonna kylässä pääsi tutustumaan Itämeren rehevöitymisestä kertovaan toiminnalliseen näyttelyyn. (Kuvat: Metsähallitus/Maiju Lanki)

Huolestuttavaa on se, että jo ensimmäisenä kenttäpäivänä Luodematalilla Kotkan aluemeribiologimme Maiju käyttäytyi näin. Yleensä vastaavaa näkee aikaisintaan kenttäkauden puolessa välissä. (Kuvat: Metsähallitus/Henna Nakari)

Maiju ja Tuuli ilmaisevat mielipiteensä aurinkoisista kenttäpäivistä. (Kuva: Metsähallitus/Henna Nakari)

Saavuttamaton Suursaari näkyy horisontissa, sinne kun joskus pääsisi… (Kuvat: Metsähallitus/Henna Nakari & Maiju Lanki)

Tällä viikolla olimme etsimässä harvinaista meriuposkuoriaista ja joskus meribiologiakin onnistaa! Kuvassa iloinen Jyri. (Kuva: Metsähallitus/Tiina Ellonen)