Suomen rannikko sukeltajan silmin

(Kuva: Metsähallitus/Teemu Mustasaari)

Töiden, opintojen ja harrastusten vuoksi olen päätynyt sukeltamaan melkein koko Suomen rannikolla varsin erilaisissa paikoissa. Päätin kirjoittaa jonkinlaisen tiiviin yleistyksen siitä, miltä Suomen rannikko Vaasan pohjoispuolelta Virolahdelle näyttää pinnan alla. Hieman näiden havaintojen luotettavuutta heikentää se, että kaikilla alueilla en ole tehnyt samoja töitä. Toisaalla on tullut sukellettua enemmän ulkosaariston avoimilla kovilla pohjilla, toisaalla taas matalissa fladoissa, joissa maha ottaa kiinni pohjaan.

Vaasan pohjoispuolella meri muuttuu nopeasti siirryttäessä Perämerelle. Vesi on tummempaa, levälajisto vähenee ja muuttuu pienikokoisemmaksi. Mereisemmät makrolevälajit häviävät kokonaan. Hieman vastaavan muutoksen voi havaita Suomenlahdella siirryttäessä itään päin. Mereistä lajistoa, esimerkiksi punaleviä, kyllä esiintyy, mutta niiden määrä vähenee ja koko pienenee. Samoin rakkolevään (nykyiseltä nimeltään rakkohauruun) törmää harvemmin kuin lännempänä Suomenlahdella.

Saaristomeri ja läntinen Suomenlahti erottuvat muista alueista selvästi runsaammalla makrolevälajistolla. Erilaisia levälajeja on paljon ja niiden esiintymät suurempia. Paljasta kivenpintaa ei juuri näy, vaan usein se on jonkun levän peitossa. Myös syvemmällä kasvaa jotakin, kuten sitä jokapaikan Sphacelariaa (suomeksi pohjankivisuti) kiven pinnassa. Pohjoisempana ja idempänä kiven pinta on paljon useammin paljas myös vähän matalammalla.

Suomen rannikolla omasta mielestäni erikoinen alue on Selkämeri. Lajistoa on vähemmän kuin Saaristomerellä tai läntisellä Suomenlahdella. Silti Selkämerellä on tullut sukelluksella vastaan suurimmat, yli 20 m rannasta ulos levittäytyvät rakkolevävyöhykkeet sekä 100% peittävyydeltä punaleviä laajoilla alueilla.

Monimuotoisuutta ja värikkäitä leviä Hangon edustalla. (Kuva: Metsähallitus/Mats Westerbom)

On niitä värejä hiukan itäiselläkin Suomenlahdella! (Kuva: Metsähallitus/Ari O. Laine)

Suomen rannikon eri alueet eroavat myös muuten kuin vain lajiston puolesta. Varsin hyvän kuvan siitä, miltä alueet näyttävät pinnan alla saa siitä, mitä on pinnan päällä. Ei liene yllätys, että Vaasan seutu ja Selkämeri ovat tasaista ja kivikkoista myös pinnan alla. Toki kalliotakin esiintyy, mutta tyypillinen pohja on hyvin hitaasti madaltuva kivikko, jossa on kivien välissä soraa ja hiekkaa. Saaristomeri ja Läntinen Suomenlahti sen sijaan ovat pitkälti paljasta kalliota myös pinnan alla. Rannat syvenevät nopeasti. Itäisellä Suomenlahdella pohja onkin sitten melkoinen sekoitus. Paikoitellen varsin korkeita kalliosaaria, ja toisaalla taas kiviröykkiöistä muodostuneita kareja.

Kallioita Läntisellä Suomenlahdella. (Kuva: Metsähallitus/Mats Westerbom)

Itäisellä Suomenlahdella on kiviä niin veden alla kuin päälläkin – melko samalta näyttäisi myös Merenkurkussa. (Kuva: Metsähallitus/Maiju Lanki)

Vedenalainen maisema väistämättä vaikuttaa myös työskentelyyn merellä, erityisesti jos ja kun työn kannalta kiinnostavat alueet ovat väylien ulkopuolella ja vieläpä usein varsin matalassa vedessä. Vaasan seudun matalat ja loivat rannat yhdessä valtavien kivien kanssa tekevät merellä liikkumisesta vaikeaa. Sellaista ihanuutta kuin syvä vesi ei aina ole tarjolla, vaan on kuljettava muutaman metrin syvyisessä vedessä, mistä suuret kivet voivat yllättäen (ilman varoitusta kaiussa) nousta uhkaamaan potkuria. Selkämerellä rannan lähellä liikkuminen on vaikeaa, sillä kaikkialla on kiviä. Kauempana rannoista helpottaa, sillä saaria tai karikoita ei juuri ole. Tosin varsin usein kiinnostavat alueet ovat rantojen lähellä, joten kivikoita ei siltikään pääse karkuun.

Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella taas on paljon saaria ja kareja. Niiden välissä vesi on kuitenkin syvää usein jo rannan lähellä. Liikkuminen merellä on helppoa, jos ei nyt saaren rantaan aja.Itäinen Suomenlahti on sitten jonkin sortin sekoitus muista alueista. Vedet ovat varsin syviä, mutta veneitä vaanivat lukuisat karikot. Tarkalla kartan tuijotuksella niistä kuitenkin selviää, ainakin ulompana merellä. Merellä liikkumista helpottaa varsin tarkasti luodatut vesialueet. Tähänastisen kokemukseni mukaan kivet ja matalat ovat siellä missä kartta niiden sanookin olevan. Ehkä varsin merkittävillä satamakaupungeilla Kotkalla ja Haminalla on ollut vaikutuksensa karttojen täsmällisyyteen.

-Teemu M