Tuuli ajoi pikkuteille

Velmu-tiimi erosi Oulun Metsähallitus-tiimistä heinäkuun lopussa ja liittyi Vaasan Metsähallitus-tiimiin. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietettiin Kaskisissa Sälgrundin saaressa komean majakan varjossa, mutta valitettavasti kova tuuli häiritsi töitä koko Kaskisissa olon ajan. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle piti myöntää, ettei saada kaikkia suunniteltuja töitä tehtyä, vaan säiden salliessa täytyy palata loppukesästä Kaskisiin päiväreissulle. Viime viikolla siis muutimme pois Kaskisista ja siirryimme Vaasaan loppukesäksi, aina syyskuun puoliväliin saakka, mikäli säät sallivat.

Upea Sälgrundin saari.

Viime sunnuntaina tämän viikon töitä suunnitellessa saimme taas todeta, että tämä ah, niin ihana tuulinen sää jatkuu edelleen, ja vieläpä vesisateella höýstettynä. Vaasan Metsähallitus-tiimi jäi tekemään toimistohommia, mutta Velmu-tiimillä oli jonkin verran suojaisia inventointipisteitä tarjolla, joten me suuntasimme innokkaina maastoon taistelemaan tuulta vastaan.

Kahlaamassa suojan puolella, tuuli 13 m/s pohjoisesta.

 

Hieman tuulee...

Tuuli vaikeuttaa töitä todella paljon, koska aallokossa ei pysty videokuvaamaan, eikä oikein sukeltamaankaan, joten jäljelle jää tämän kesän hitti, eli kahlaus. Kahlauskaan ei ole helppoa kovalla tuulella ja aallokossa, ja lisäksi pohja on usein niin pöllääntynyt, ettei pohjanlaadun arvioiminen ole helppoa. Eilen kuitenkin huomasimme, ettei suurin haaste ollutkaan keli, vaan jokin ihan muu.

Jusku inventoimassa aallokossa.

Ajelimme, tämän kesän tyyliin, pitkin pieniä mökkiteitä että pääsisimme rantoihin tekemään matalia pisteitä. Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan kun huomasimme, että tämän saaren mökkiläisillä on tapa jota emme ole aiemmin tänä kesänä huomanneet. Nimittäin tapa laittaa lukittu puomi mökkitiellensä. On toki ymmärrettävää että omaa tietä ja mökkipihaa halutaan varjella, mutta meidän töiden teon kannalta tämä oli ikävä huomio.. Mikä pettymys olikaan meribiologien kasvoilla, kun kilometrien körryyttelyn jälkeen edessä onkin lukittu puomi, usein vain alle kilometri ennen inventointipisteelle saapumista. Noh, emme toki tästä (aina) lannistuneet, vaan parkkeerasimme Volkkarin puomin tuntumaan ja kävelimme loppumatkan pisteille pelastautumispuvuissa ja vesikiikarit olalla. Välillä pisteet olivat kuitenkin niin kaukana, että päätimme suosiolla lähestyä kohteita meritse sellaisena päivänä kun tuulee vähemmän.

Tällainen puomi tällä kertaa.

Tästä ei ihan päästy läpi, 20 cm kapeampi auto ois sujahtanut.

Eipä päästä tuonnekaan...

 

Tie loppui, Volkkari jäi odottamaan ja me lähdettiin rämpimään.

Myös luonto oli järjestänyt oman puominsa meille. Pieni koivu oli kaatunut suoraan tielle ja esti meidän kulkemisen. Reippaina tyttöinä ja poikina kuitenkin käärimme hihat ja nostimme koivua sen verran että Volkkari mahtui alta, ja matka jatkui taas. Pitkän kenttäpäivän tuloksena oli siis muutamia epätoivon hetkiä, mutta enimmäkseen saatiin hommat tehtyä, säästä ja puomeista huolimatta :)

Tästä se lähtee...

...ja näin...

...ja tytöt sai luovuttaa ja pyytää Juskun avuksi että saatiin koivu ylös asti..

Tuulisin terveisin,

Suvi + Jusku + Sabina

 Pidettiin lounastauko tornissa.

De Geer -moreeneja.

Pärskyselfie.

Aaltoja Vikarskatissa.

Ja toinen pärskyselfie.