Mikä tekee tytön onnelliseksi?

Marilyn Monroen mielestä blondeilla on hauskempaa. Hänen mielestään myös timantit ovat naisen parhaita ystäviä.

Marilynillä ei välttämättä ole meribiologin luonteenlaatua. En tietenkään voi mennä puhumaan kaikkien naispuolisten meribiologien puolesta enkä edes voi väitellä Marilynin ensimmäisestä teesistä, koska en ole koskaan ollut blondi.

Viime aikoina olen kuitenkin ollut valtavan onnellinen. Monta kertaa on tullut mieleen että "Että sentään miten hienoa, ihan mahtavaa, tulipa hyvä mieli, olenpa onnellinen!" Onnellisuuslistallani näkyy ehkä vahvasti Työminä-puoleni mutta Siviiliminä on varsinkin kesäisin niin naimisissa Työminäni kanssa että en osaa erotella, kumpi minä oli kyseessä. Ehkä kokemukset olivat holistisia. Tässä joka tapauksessa listausta siitä, mikä tämän meribiologitytön on viime aikoina tehnyt onnelliseksi.

Merivartiostolta saatiin kuljetusapua.

Onnellinen meribiologi.

1. Sain kaksi vapaaehtoista työharjoittelijaa, toinen 2 kk pestillä, toinen 1,5 kk pätkänä. Työharjoittelijat tekevät minut aina onnelliseksi. Saan ensinnäkin ilmaista työvoimaa vapaaehtoisista, jolloin voimme tehdä kaikenlaista hauskaakin, ja toiseksi pidän kaikkien työharjoittelijoiden ohjaamisesta. Työharjoittelu on tärkeä osa opintoja ja haluan antaa kaikille työharjoittelijoille mahdollisimman hyvän harjoittelun. Kaksi kertaa on puhelin soinut ja soittaja on sanonut "Voisin sitten tulla työharjoitteluun" ja minä olen saanut hurrata. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että meidän kesätyöt on maailman parhaita eikä kukaan ole koskaan valittanut maastokesän jälkeen. Minulle tulee hyvä mieli kun saan tuottaa hienoja elämyksiä muille. 

2. Olimme Suvin kanssa viikonlopun töissä, laittamassa vedenalaista luontopolkua paikoilleen Perämeren kansallispuistossa. Seura oli mukavaa (Kemin Urheilusukeltajien vapaaehtoinen ja kansallispuiston isännöitsijä), ilma kuin morsian, täysin tyyntä ja aurinkoista, polku meni paikoilleen kipuilematta ja kolme kiinteää vesikasvillisuuden seurantalinjaa löytyivät talven jäljiltä sieltä mistä niiden pitikin löytyä. Saimme kaikki kolme sukellettua eikä tehnyt edes tiukkaa. Illalla grillattiin ja saunottiin ja puhuttiin ja nautittiin luonnosta ja tehdystä työstä ja vartin välein joku hoki "Että sentään miten voi olla näin upea ilma ja näin kaunista!" Onko väärin tehdä töitä tällaisissa olosuhteissa?

3. Tänään meni kaikki putkeen. Olimme tehneet virka-apupyynnön Merivartiostolle ja toivoimme heiltä kuljetusapua Oulun edustan kiinteille sukelluslinjoille. Pelkäsin että a) linjat ovat karanneet talven aikana, b) sää vaihtuu samanlaiseksi kuin viime kesänä joka kerta kun olisimme saaneet virka-apua eli tuuli vähintään 12 m/s ja c) että jokin muu menee pieleen. Eivät olleet karanneet, ei tuullut, ei mennyt pieleen. Kaikki meni kuin Stromsössä. Linjat löytyivät heti ensiyrittämällä, jäät eivät olleet kuljettaneet niitä minnekään, vesi oli mustaa mutta lampun valokeila auttoi, linjoilla kasvoi alueellisesti uhanalaisia vesisammalia ja vaikka mitä ja sukellukset menivät hyvin. Ja sää suosi! Peilityyntä ja reilusti yli 20 astetta ja auringonpaistetta. Mikäs siinä oli istuskellessa Merivartioston veneessä kun miehet veivät paikalle ja hoitivat kaiken, itse piti vain tehdä sukelluslinja. Tämmöisiä työpäiviä voisi olla vieläkin useammin.

Mikäs tässä on ollessa, onnellisena ihmisenä ja meribiologina.

Essi Keskinen

Maasarven vedenalainen luontopolku on taas paikoillaan!